keskiviikko 29. kesäkuu 2016

Brassista viisi viikkoa

Laitetaas nyt vielä päätösraportti karvaprojektista kun operaatiosta ”kaikki pois” on tänään kulunut tasan viisi viikkoa.

Kyllä nuo ammatti-ihmiset asiansa osaavat ja sokeroinnin suorittanut kosmetologi oli ihan oikeassa arvionsa kanssa: minun karvanlaadullani käsittelyväliksi riittää mainiosti kuusikin viikkoa. Viidessä viikossa puutarha on kasvanut todella maltillisesti eikä minkäänlaisesta ”rehotuksesta” ole tietoakaan, muutama hassu haja-borat löytyy bikinirajan ulkopuolelta. Siinä kaikki.

Rannalla_IMG_2916

Näen tässä välissä sieluni silmin Mr. Karkkipäivän kiusaantuneen ilmeen ja kuulen ajatukset. ”Siellä se taas kirjoittaa p – – niistä karvoistaan. Uskomatonta.”

Itse varsin ronskista ja estottomasta itseilmaisustaan tunnettu misteri yllätti minut paljastamalla, että oli rehellisesti tyrmistynyt kun kirjoitin brassisokeroinnistani. Hämmästyin.  Ilmeisesti tässä kulkee hänen mielestään jonkinlainen henkilökohtaisuuden ja ”siveellisen bloggaamisen” raja, hänen oli vaikea käsittää että joku, tai nimenomaan minä, oikeasti kirjoittaa julkisesti sen alueen karvoista. Joista hän käytti paljon rahvaanomaisempaa ilmaisua.

Me taidetaan olla tässä asiassa erilaisia. Tai ehkä suhtautuminen liittyy sukupuoleen..? Onko ihokarvoista keskustelu luonnollisempaa naisille..?

Pidän blogissa tietyt yksityisyyden rajat, mutta karvat eivät minun maailmassani ole kovin henkilökohtainen asia. Tai ovathan ne, totta kai, mutta mitä ne nyt sitten kertovat yksityiselämästäni tai minusta ihmisenä? :) Mielestäni eivät mitään. No, nyt jokunen tuhat tyyppiä tietää että otin kaikki pois ekaa kertaa vasta ”näin vanhana” ja että mulla on hitaasti kasvava ja hento karvan laatu. Big deal :D

Rannalla_IMG_2912

Muuta kerrottavaa kokemuksesta:

  • Totuin kuin totuinkin sfinksi-lookkiin, tosin mitenkään hygieenisemmältä tai elämää helpottavammalta se ei tuntunut :D
  • Ei karvatupentulehduksia
  • Kolme sisäänkasvanutta karvaa jotka todennäköisesti olisivat selvinneet ulos ominkin avuin mutta noukin ne vapaaksi ohuella neulanpäällä

Ja sitten kysymys: miellyinkö tulokseen? Olenko lähdössä uudelleen testaamaan kivunsietorajojani?

Kyllä, täytyy myöntää että sokerointi oli kivuliaasta käsittelystä huolimatta positiivinen kokemus. Pitkäkestoinen tulos vailla ikäviä sivuoireita miellyttää todella, enpä voi sitä kieltää. Vaikka tavallisesti elänkin huoletta ”villipuskan” kanssa, sen verran pinnalliseksi tunnustaudun, että ne bikinirajan ulkopuolella kukkivat rikkaruohot ärsyttävät ja niiden kitkeminen on tylsää hommaa. Niin tylsää, että se usein vastenmielisyydessään unohtuu, ja riehuviin rikkaruohoihin havahtuu sitten esimerkiksi kuntosalin pukuhuoneessa, uimarannalla tai lääkärikäynnillä. Joo, mitä väliä, mutta no, jotain oudon kiusallista siinä kuitenkin on. Se vain näyttää hölmöltä.

Sekin puhuu sokerimetodin puolesta että en kotikonstein saa ikinä yhtä sileää tulosta, lisäksi iho ärtyy punaisille pilkuille höylän käytöstä paljon pahemmin kuin sokeroinnista.

Jos vain toimenpide maksaisi vähemmän, voisin hyvinkin kuvitella alkavani käydä sokeroinnissa säännöllisesti. En varmastikaan ihan tuolla ”kaikki pois” -frisyyrillä, mutta kuitenkin. Luulen, että ainakin kesäisin minut tullaan tästä eteenpäin näkemään ihosokerileipurin pöydällä. :)

 


tiistai 28. kesäkuu 2016

Ruotsalaiset ne vain osaa: Estelle & Thild BioDefense

Tämän esittelyn myötä olen testannut ja esitellyt kaikki ruotsalaisen Estelle & Thild -merkin sarjat ja tuotteet herkän ihon hajusteetonta BioCalm-linjaa ja vauvatuotteita lukuunottamatta. Alkaa olla vallan erinomainen käsitys tästä merkistä :)

Kuka muistaa, että E&T:n vanhan linjan hajusteeton voide kuului mun ensimmäisiin luonnonkosmetiikkaihastuksiin kun vuonna 2009 aloitin luonnonkosmetiikkaprojektini? No, pitää olla aika vanha lukija ja hyvämuistinen jos tuo on jäänyt mieleen ^_^

Vertailin aikoinaan Estelle & Thildin voidetta entiseen suursuosikkiini Aqualan L:ään (minulla on pitkän linjan historia Aqualan L-fanina ^_^) pohdiskellen mitä eroja on luonnonkosmetiikan ja apteekkikosmetiikan perusvoiteilla. Tuo postaus on edelleen ihan mielenkiintoinen ja sisältää perusteltuja pointteja, mutta nyt monen vuoden lisäkokemuksella kiinnitän huomiota vähän eri juttuihin enkä enää esim. ole suoraan teilaamassa mineraaliöljyjä. Totta, ne eivät hoida ihoa yhtä tehokkaasti kuin kasviöljyt (eivätkä kuulu luonnonkosmetiikkaan), mutta niillä on ominaisuuksia joista on ehdottomasti hyötyä tietyille ihotyypeille, etenkin atooppisen kuivalle ja herkälle.

ETBioDefense

Tänään luupin alla E&T:n ”kolmikymppisten sarja” BioDefense, eli ns. ikääntymisen merkkejä ennaltaehkäisevä sarja. Ikärajat kosmetiikassa ovat sinällään turhia ja tarpeettomia, sillä 2-kymppisenkin iho voi olla ohut, veltto ja ryppyinen siinä missä kypsemmän daamin ja toisin päin, mutta usein tietty ikäryhmämäärittely auttaa kuluttajaa hahmottamaan tuotelinjan vaikutustyypin parhaiten.

Ihonhoitosarjat voi karkeasti jakaa peruskosteuttaviin (<25-vuotiaat), ikääntymisen merkkejä ennaltaehkäiseviin (25-40-vuotiaat), anti-age-vaikutteisiin eli ikääntymisen merkkejä korjaaviin (40-60-vuotiaat) ja elvyttäviin anti-age-vaikutteisiin (>60-vuotiaat).

Estelle & Thildin peruskosteuttavat linjat ovat BioHydrate (normaalille iholle) ja BioCalm (herkälle iholle) ja anti-age-linja Super Bioactive. Näiden väliin jää tänään esiteltävä BioDefense.

BioDefense on lyhykäisyydessään antioksidanttinen ja kosteuttava tuotesarja. Antioksidanttisuus tarkoittaa sitä, että voiteen sisältämät ainesosat ehkäisevät ja neutraloivat vapaiden radikaalien aiheuttamia happivaurioita ihosoluissa. Hapettumisstressi puolestaan stimuloi ihon ikääntymistä. Kaiken ikäinen iho hyötyy antioksidanteista, eli sinällään on hassua että ne yleensä liitetään juuri anti-age-vaikutteisiin kosmetiikkatuotteisiin. BioDefense ei lupaa silottaa ryppyjä tai kiristellä leukaperiä, se kosteuttaa ja suojaa ihoa vapailta radikaaleilta. Sopii siis useimmille :)

EstelleBioDefense_IMG_5132

Sarjan seerumi sai spolightinsa jo viime viikon seerumivertailussa, se on silmänympärysvoiteen ohella suosikkini BioDefense-tuotteista.

Aloitetaan päivä-ja yövoiteesta. Olen saanut kaikki esiteltävät tuotteet blogin kautta.

BioDefense Antioxidant Day Cream 45 € / 50 ml

& Instant Recovery Night Cream 47 € / 50 ml

Nämä voi loistavasti esitellä rinta rinnan sillä en huomannut niiden välillä juuri mitään eroa. Voiteissa on samat ainesosat mutta vähän eri järjestyksessä, yövoiteessa esimerkiksi on enemmän manteliöljyä kuin glyserolia, päivävoiteessa päin vastoin. Oletettavasti yövoiteeseen on haettu täyteläisempää koostumusta niinkuin yövoiteissa perinteisesti aina, mutta minä en havainnut ihollani mitään selkeitä tuntemuseroja voiteiden välillä. Ero lienee todellakin hyvin vähäinen.

Mutta eipä siinä mitään, voiteiden koostumus on E&T:lle tyypillisesti hyvin miellyttävä ja ns. normikosmetiikkamainen, kuitenkin itsestäänselvästi vailla silikonista liukkauden tunnetta. Old school -luonnonkosmetiikkavoiteisiin verrattuna E&T:n voiteet ovat kuitenkin hyvin notkeita ja liukkaita. BioDefense-voiteet ovat hitusen täyteläisempiä kuin BioHydrate-linjan voiteet ja tuntuvat minun ihollani enemmänkin kylmän vuodenajan voiteilta. Super BioActiveen en osaa verrata koska niiden testauksesta on sen verran aikaa.

Aika tylsiä nämä minun Estelle & Thild -arvioni kun joudun vain aina toteamaan että ”määhän tykkään” :) Tai enpäs muuten joudukaan, heti muistin että merkin silmämeikinpoistoaine esimerkiksi ei toiminut minulla lainkaan enkä pitänyt BioHydrate-linjan geelimäisestä silmänympärysvoiteesta. Nuo koostumusjutut voiteissa ovat tietysti makuasioita, toiset tykkää geeleistä, toiset voiteista.

Pidän E&T:n reseptiikasta kauttaaltaan ja kaikki tuotteet ovat alkoholittomia. Kukkainen tuoksumaailma on mielestäni onnistunein kaikista luonnonkosmetiikkamerkeistä joihin olen tähän saakka tutustunut.  Tämä on yksinkertaisesti kosmetiikkaa josta todella pidän :)

EstelleBioDefense_IMG_5141

Antioxidant Eye Cream 29 € / 15 ml

Lempparini seerumin ohella! Tai sanotaan suoraan että vieläkin parempi! ^_^ Miellyttävimpiä silmänympärysvoiteita joita olen viime vuosina kokeillut, nousee kamppailemaan paikasta vuoden parhaasta sy-voidetuttavuudesta Lumene Bright Now 360-voiteen kanssa. Ehdottomasti tähän astinen suosikkini kaikista kokeilemistani luonnonkosmetiikan sy-voiteista.

Mitä tästä nyt sanoisi muuta kuin että koostumus on just nappiin; pehmeän täyteläistä olematta jäykkää tai rasvaista, ei jätä ihoa kiiltämään mutta pehmentää tehokkaasti ja tuntuu myös jonkun verran suojaavalta. Ei humahda heti ihoon niinkuin superohuet fluidimaiset sy-voiteet mutta ei jää rasvaiseksikaan. Minun makuuni täydellinen.

Ajattelen aina sy-voidetta levittäessä että hoidan ihoa, muualla kasvoilla ajattelen vain kosteuttamista… :D Kai se johtuu siitä että sy-iho on se alue jolla ikääntyminen jo näkyy ja sen hauraus on ilmeinen, muualla kasvoissa ihoni on vielä muutamia pigmenttiläiskiä ja katkeilleita pintaverisuonia lukuunottamatta saman näköinen ja tuntuinen kuin nuorempanakin.

Estelle_Mossa_IMG_6687

Katsokaas muuten kaksosia..! Söpöläiset on pakattu saman valmistajan (Mega) pumppunokkapulloihin. Tietyt valmistajat (katson esim. teihin, Naviter…) voisivat vakavasti harkita pullotilausta Megalta, nämä E&T:n käyttämät pumppupullot ovat mielettömän hyviä ja niistä pystyy annostelemaan juuri haluamansa määrän voidetta. Pumput eivät ole jäykkiä vaan reagoivat hellimpäänkin painallukseen mujauttamalla ulos tarpeen mukaan juuri niin piskuisen tai nohevan määrän voidetta kuin käyttäjä halajaa. :)

Ja jos nyt verrataan Mossan sy-voiteeseen kun tuossa niin nätisti vierekkäin seisovat: Mossan voide on ohuempaa ja, no, siinä on se tyypillinen alkoholin leimaama tuoksunsa ja niinikään alkoholipitoisuuden aikaansaama nopeammin imeytyvä koostumuksensa. Mutta kummatkin ovat hyviä. Mä vain valitsen Estellen! ^_^

Estelle_IMG_5157_2

Multi-Nutrient Youth Oil 47 € / 30 ml

Täyteläinen öljycocktail jossa on aprikoosinkiviöljyä, manteliöljyä, jojobaöljyä ja ruusunmarjaöljyä (+ muita ainesosia jotka eivät ole öljyjä). Cocktail on minulle liian tuhtia kasvoilla käytettäväksi, ei imeydy millään. Olenkin käyttänyt tätä intiimialueen ihon tehokosteutukseen estääkseni karvojen sisäänkasvun brassikäsittelyn jälkeen.

Multi-Nutrient -öljy sopii ehdottomasti paremmin kuivalle iholle. E&T suosittaa myös oman custom-mixin luomista sekoittamalla Multi-Nutrien-öljyä sarjan seerumiin. Talvella voisin kokeillakin.

*

Katsellaan jos vielä saisin testattua hajusteettoman BioCalminkin jonain päivänä ei-niin-kaukaisessa-tulevaisuudessa, niin voisin briljeerata sillä että olen kokeillut jonkun sarjan joka ikisen kasvotuotteen ^_^ Ja melkeinpä kaikki vartalotuotteetkin :)

Estelle & Thild, kärlek.

 


maanantai 27. kesäkuu 2016

Tältä maistui juhannus

Kasviksia kun tykkään syödä, niin meidän juhannuspöydässä nähtiin jälleen kasvisvoittoinen lisukekimara. Salaatit ovat minun juttuni, ja vaikka arkena olen jumittunut syömään saman peruspohjan salaattia kurkku-tomaatti-vihersalaattilinjalla, juhlapäivinä innostun kokeilemaan uusiakin reseptejä.

Tänä juhannuksena valitsin pöytään kaksi hedelmäistä ja kaksi vihreää salaattia. Inspiraatiota hain mm. Ulrika Hofferin Good Mood Food – ja Celia Brooks Brownin Uusi Kasviskeittiö -kirjoista – ja jostain ulkomaisesta ruokalehdestä jota satuin selailemaan Suomenlinnan ravintolassa ^_^

Juhannusruoka2016_IMG_7328_2

Aijoo – ja valmistin myös violettia kalaa ^_^ <3

Kun näin Ulrika Hofferin kirjassa reseptin; Lila fisk i paket tiesin, että tuohan on kuin mulle luotu annos :D

Juhannusruoka2016_IMG_7257_2

Juhannus_Kvinoasalaatti

  • Kvinoaa
  • Punasipulia
  • Persikoita (mä käytin niitä miedompia litteitä)
  • Rucolaa (laitoin baby-pinaattia koska rucola oli kaupasta loppu)
  • Kirsikkatomaatteja
  • Kevätsipulia
  • Oliiviöljyä
  • Marinadi sipulille: omenaviinietikkaa, suolaa, sokeria (minä käytin punaviinietikkaa, suolaa ja steviaa)

Keitä kvinoa ohjeen mukaan ja anna jäähtyä. (En laita ohjeisiin määriä koska se riippuu ihan syöjien määrästä :)) Marinoi ohueksi suikaloitua punasipulia etikka-suola-sokeriliemessä vähintään 20 minuuttia. Käytä loppu marinadi salaatinkastikkeena yhdessä oliiviöljyn kera. Sekoita muut salaatin ainekset kuin kvinoa ja mausta pikkelikastikkeella ja oliiviöljyllä. Levitä tarjoiluastialle kvinoapeti ja kasaa päälle muu salaatti, möyhi kivan näköiseksi kokonaisuudeksi :)

Juhannusruoka2016_IMG_7274

Mums :) Pehmeän persikan ja kirpsakan makean sipulin liitto lempeän kvinoan seurassa oli todella onnistunut.

Rucola olisi tuonut salaattiin kivasti lisäsärmää mutta loppu mikä loppu.

Juhannusruoka2016_IMG_7263

Juhannus_Kesakurpitsaminttu

  • Kesäkurpitsaa
  • Oliiviöljyä
  • Valkoviinietikkaa
  • Tuoretta minttua
  • Fetaa
  • Suolaa ja rouhittua mustapippuria

Pariloi tai paista ohuiksi suikaloidut, oliiviöljyllä maustetut kesäkurpitsat. Laita paistetut kesäkurpitsat kulhoon ja valuta päälle valkoviinetikkaa (n. 4 tl kiloa kesäkurpitsaa kohden, eli ei paljon) kun kurpat ovat vielä lämpimiä. Lisää suola ja pippuri ja anna jäähtyä. Revi sekaan tuoretta minttua ja murenna päälle fetaa.

Tässä salaatissa minttu on todellakin se juttu, it makes all the difference :)

idJuhannusruoka2016_IMG_7293_2

Juhannus_Bataattisalaatti

  • Bataattia
  • Oliiviöljyä, suolaa, pippuria
  • Purkki kikherneitä
  • 1 puntti persiljaa
  • Mansikoita
  • Pinjan- tai auringonkukansiemeniä
  • Oliiviöljyä ja tuoreen sitruunan mehua (kastikkeeksi)

Kuutioi bataatti pieniksi lohkoiksi ja mausta oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Paista bataattia noin. 15 minuuttia 200 asteessa. Anna jäähtyä. Paahda siemenet pannulla. Kokoa tarjoiluastialle bataatti, kikherneet, revitty persilja ja kuutioidut mansikat. Sekoita yhteen oliiviöljy ja  sitruunamehu ja kaada salaatin päälle. Ripottele päälle paahdettuja siemeniä.

Juhannusruoka2016_IMG_7322_2

Juhannus_Mustikkakala

  • Valkoista kalaa, kuten turskaa
  • Mustikoita
  • Appelsiini
  • Tuoretta tilliä
  • Kookosrasvaa tai voita
  • Suolaa ja pippuria
  • Leivinpaperia
  • Folio tai nyöriä

Pilko kala annospaloiksi. Raasta appelsiinin kuori ja purista mehu, sekoita kuori ja mehu yhteen. Jaa kalapalat leivinpaperiarkeille ja mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Lisää päälle appelsiinimehua ja mustikoita ja nokare voita tai kookosrasvaa. Sido leivinpaperinyytit kiinni nyörilllä tai kääri nyytit folioon. Paista 200 asteessa noin 15-20 minuuttia palojen paksuudesta riippuen. Anna kalan jälkikypsyä nyyttien sisällä huoneenlämmössä vielä hetki ennen tarjoilua. Viimeistele tuoreella tillillä (jos tykkää voimakkaammasta tillin mausta, tillin voi laittaa jo nyytin sisään uuniin.)

Juhannusruoka2016_IMG_7312_2

Juhannus_Coleslaw

  • Kiinankaalia
  • Parsakaalia
  • Sokeriherneitä (palkoineen)
  • Kevätsipulia
  • Ruohosipulia
  • Majoneesia
  • Bulgarian jogurttia
  • Tuoreen sitruunan mehua
  • Suolaa ja pippuria
  • (Ripaus sokeria tai muuta makeutusta)

Suikaloi kaalit ja sokeriherneet pieneksi tai aja monitoimikoneessa silpuksi. Tee kastike: sekoita 2/3 bulgarian jogurttia ja 1/3 majoneesia, sitruunamehua (maun mukaan, en osaa sanoa määrää, kunnes tulee sopiva happamuus :)), suolaa ja pippuria. Lisää halutessasi vähän makeutta.

Tämä coleslaw oli aivan erityisen rapea kiitos raa’an parsakaalin ja sokeriherneiden jotka rouskuivat hampaissa ihanasti :) Se oli juhannuksen salaateista kenties arkisin mutta nousi raikkaudessaan juhannusvieraiden suosikiksi.

Juhannusruoka2016_IMG_7354

Värikkäät ruoka-annokset ovat ilo silmälle :)

Mustikkakala vaikutti minusta maullisesti niin hullulta ajatukselta että se oli tosiaan pakko kokeilla – vaikka vähintään jo värinsä puolesta! ^_^ Maku oli yllättävä – ei itse asiassa juuri lainkaan makea appelsiinimehusta huolimatta. ”Tyylikäs ja hienostunut”, oli juhannusseurueen arvio. Tykkäsin!

Juhannusruoka2016_IMG_7333_2

Alkupaloina tarjoiltiin mm. uunipaahdettuja Roquefortilla täytettyjä suippopaprikoita jotka ovat Mr. Karkkipäivän ”speciality”. Misteri bongasi tämän superhelpon kahden raaka-aineen reseptin jostain aikoja sitten ja paprikoista on muodostunut illallispöytiemme vakioherkku.

Sinihomejuustoksi kannattaa valita nimenomaan Roquefort, muilla, etenkin miedommilla sinihomeilla maku ei pääse oikeuksiinsa. Roquefort + suippopaprika ovat taivaallinen liitto :)

Juhannusruoka2016_IMG_7356_

Grillatut sienet kuuluvat nekin mökkiruokien ykkösherkkuihin. Ja kyllä, nuo pekoniin käärityt versiot näyttivät taas niin houkuttavilta… ;) Heheh. Pitäydyin totta kai tuorejuustolla maustetuissa ^_^

Tällä kertaa jälkiruokajuustot muuten jäivät syömättä, ohoh…! ;)

Äänestän itse juhannuksen suurimmaksi hitiksi bataatti-mansikka-salaattia, aivan tajuttoman hyvää :) Bataatin ja mansikan makeat maut sulavat suussa ikäänkuin toffeiseksi sinfoniaksi… Kannattaa kokeilla :)

*

Juhannusarvonnoissa Essien kynsilakat voitti nimimerkki Tiuku ja The Body Shopin seerumin nimimerkki PiiA. Onnea :) Voittajiin on otettu yhteyttä.


sunnuntai 26. kesäkuu 2016

Keitä te olette 2?

Tuli tuohon aiemmin päivällä kirjoittamaani liittyen mieleen, että olisi mielettömän kivaa kuulla taas esittelyjä teistä lukijoista :)

Tein kuusi vuotta sitten blogiin kyselyn otsikolla ”Keitä te olette?”. Postaukseen on vielä silloin tällöin tipahdellut satunnaisia vastauksia viimekin vuosina, mutta nyt voisi olla erittäin hyvä aika uusintakierrokselle. :) Kuuden vuoden aikana lukijakunta on varmaankin elänyt vaikka kuinka ja olisi tosi kiva kuulla millaisia ihmisiä siellä ruudun takana tätä nykyä nököttelee :)

Missä elämäntilanteessa olette? Onko enemmistö teistä opiskelijoita, työssäkäyviä, perheellisiä? Eläkkeellä? Alle 2-kymppisiä, yli 2-kymppisiä?

Olen saanut kommenttien kautta sen käsityksen, että lukijakuntani jakautuu yllättävän laajalle ikähaarukalle nuorimpien ollessa 12-13-vuotiaita ja varttuneimpien yli 60-vuotiaita. Se on kyllä mahtavaa :) Jos bloggaajana tai blogina voi olla iätön ja vedota monen ikäisiin, sehän on tosi hyvä juttu ^_^

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Karkkipäivän lukijoita Tallinnan matkalla

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä useammin huomaan nuorempien lukijoiden kommentteja lukiessa miettiväni, että olen jotenkin hurjan otettu siitä että 20-vuotiaskin voi samaistua juttuihini tai olla kiinnostunut siitä mitä sanottavaa täti-ihmisellä on. (En mä mielestäni ole täti mutta 2-kymppisen näkökulmasta ikäni puolesta kyllä ;))

Oikeasti ihan kipeää että voisin olla joidenkin lukijoideni äiti, vaikka sellaisten joiden kommentteja lukiessa tuntuu että luen jonkun oman ikäiseni ajatuksia. :) Kai me kaikki ollaan tosiaan lopulta iättömiä… ehkäpä ainakin sellaiset ihmiset jotka ovat syystä tai toisesta jääneet Karkkipäivän lukijoiksi. <3

Miitti_22052014_3

Karkkipäivän lukijoita Sokosen ja Karkkipäivän kauneusillassa

Hei, olisitteko niin kivoja että haluaisitte esittäytyä? Kertoa muutamalla rivillä itsestänne, jotain mitä vain tulee mieleen :)

Olisi hurjan mielenkiintoista saada päivitetty käsitys lukijakunnastani. Ja vaikka tänään päivemmällä kerroin, että suren sitä kuinka en pysty tai ehdi vastaamaan kaikkiin kommentteihin, niin joka ikisen kommentin luen, aina. Siksi kommenttien julkaisu välillä laahaa perässä, koska julkaisen aina sitä mukaa kun ehdin lukemaan. Vastaus ja reaktio jokaiseen kommenttiin on itse asiassa olemassa, mutta ne eivät näy teille koska ne ovat reaktioita pääni sisällä ja sydämessä. (Aargh miten imelän kuuloista mutta ymmärrätte mitä haluan sanoa…) Ihan niinkuin joku mun kirjoitus huulipunamokasta tähtiravintolassa voi naurattaa jotakuta teistä vielä seuraavanakin päivänä vaikka ette olisi kommentoineet juttuun mitään, samalla lailla monet teidän kommentit ja kertomanne jäävät mun mieleen ja vaikuttavat minuun, vaikka en blogissa mitään vastakommenttia jättäisikään. 

Että niin :)

Ekolomiitti1

Karkkipäivän lukijoita Jyväskylän Ekolo-miitissä

Lukijat – osalla on kasvot, osalla ääni, osalla ei kumpaakaan. Osalla kuvittelemani kasvot ^_^ Suurimmasta osasta en tiedä mitään.

Keitä siellä on? :)

P.S. TÄHÄN postaukseen tulleisiin kommentteihin mä haluan ja aion vastata ihan jokaiseen :) Julkaisen esittelyjä ja vastailen hiljalleen tässä viikon aikana, työpäivät (ja muuan äiti-statuksinen kesävieras) valitettavasti entisestään hidastavat mun vastaustahtia. Ihana lukea mitä olette kertoneet itsestänne, hauskoja ja kiinnostavia minielämäkertoja ^_^ Symppiksiä tyyppejä siellä ruudun takana :) Näihin on kiva palata myöhemminkin, ihan niinkuin siihen kuuden vuoden takaiseenkin esittelypostaukseen.

30.6. Tällä hetkellä 166 julkaisua odottavaa komenttia :)


sunnuntai 26. kesäkuu 2016

Bloggaamisessa ihaninta ja kamalinta

Sanni_juhannus_IMG_2881

Olen blogannut lähestulkoon päivittäin yli seitsemän vuoden ajan. Tai oikeastaan bloggaan ihan joka päivä, sillä niinäkin päivinä jolloin en julkaise mitään postausta, puuhailen blogin parissa; kirjoitan seuraavan päivän juttua (joskus kirjoitan jotain juttua hiljalleen monta päivää), otan tuotekuvia tai vastaan kommentteihin. Karkkipäivä on todellakin ollut läsnä elämässäni joka päivä, 2509 päivää tähän saakka. Se on huima määrä.

Vuosiin on mahtunut vain yksi kuu, heinäkuu vuonna 2011, jolloin pidin tietoisesti vapaata bloggauksesta. ”Lomankin” aikana olin kuitenkin näköjään julkaissut 6 postausta, mm. tämän jolle olen pitkään suunnitellut jatkoa: Meikkikuvia 90-luvun Vogue-lehdistä. Arkistoja on kyllä niin veikeä tutkia, moni postaus tuntuu edelleen niin tuoreelta että sitä ihan hätkähtää tajutessaan että välillä on hujahtanut vuosia. Ja Vogue-jutun jatkokin on edelleen tekemättä ^_^

Bloggauksesta on vaikea ”lomailla” koska se on niin ihanaa ja hauskaa. Se on elämäntapa. Mutta samalla siinä on myös ikäviä puolia. Juttuja, joiden vuoksi välillä mietin, että tämä voisi jopa olla syy lopettaa.

Juhannus2016_IMG_2840

Bloggaamisessa ihaninta on:

Asioiden jakaminen toisten kanssa. Sosiaalinen kokeminen. Bloggaamalla jostain kokemastaan sen voi kokea myös muiden näkökulmasta, kommenttien ja keskustelun kautta. Se antaa valtavan paljon. Yksinkertaisimmillaan pinnallisia tuotevinkkejä, syvällisimmillään uusia oivalluksia.

Joskus alussa ajattelin blogin olevan alusta itseni toteutukselle, kuin pieni ”ateljee” jossa silmämeikkimaalari-Sanni esittelee päivän värikkäitä maalauksiaan ja välillä ajatuksiaan meikeistä ja muusta kosmetiikasta. Mutta hyvin pian huomasin, että tekee mieli kirjoittaa muustakin. Sirotella joukkoon elämän pikku juttuja. Alussa tunsin suunnilleen puolustelun tarvetta näille täysin off topic -jutuille, kunnes tajusin, että sehän on ihan bää, ei blogin tarvitse fakkiutua yksinomaan siihen teemaan jonka ympärille se on perustettu.

Kun annoin itselleni luvan kirjoittaa mistä tahansa, eikä Karkkipäivä ollut enää ”pelkkä” meikkiblogi, aloin tykätä blogistani vielä enemmän. Paikkana. Juuri sellaisena kuin sivupalkin viimeisin blogikuvaus kertoo: oma hyvän mielen paikkani jossa saan yhdistää kaikki elämäni inspiroivimmat asiat.

Juhannus2016_2

Karkkipäivä on minulle kuin sekoitus kauneustuotepalstaa ja kirjeystävyyttä. Täällä on se ”virallisempi” kauneustuotearvostelupuoli ja sitten ne kaikenkarvaiset ajatusvirtaukset joita kirjoitan kuin olisitte kavereitani. Kirjekavereille en ehkä olisi koskaan raapustellut analyysiä maskaraharjojen kaarevuudesta tai kasvojenpuhdistusgeelin vaahdonmuodostuksesta, tai intoillut täydellisen violetista luomiväristä. Mutta täällä voin sen tehdä. :)

Bloggaamisessa ihanaa on myös spontaanius. Hetkessä oleminen. En haluaisi kirjoittaa lehteen jonka jutut ovat tarkasti suunniteltuja, aikataulutettuja ja tiettyyn sanamäärään sidottuja. Ja journalistiseen tyyliin kirjoitettuja, tietenkin. Toki suunnittelen bloginkin juttuja, mutta annan aina tunteen ohjata enkä osaisi koskaan suunnitella viikon postauksia etukäteen – teemaviikot poislukien. Julkaisen useimmiten juuri sitä mikä sillä hetkellä tuntuu siltä että nyt tää haluaa ulos. Kuten tänä aamuna tämä kirjoitus :) Vaikka olin eilen ajatellut laittaa tänään jutun juhannusruoista :)

Bloggaamisen suola on tietysti vastakaiku, se palaute mitä saan teiltä lukijoilta. Se, että onnistuu jollain tekemisellään ja kirjoittamallaan tuomaan ihmisille iloa, hyvää mieltä tai ylipäänsä positiivisia tuntemuksia – tai vaikka uusia näkökulmia, se on jotain ihan mahtavaa. Se tekee minut onnelliseksi. Oli se sitten yksinkertainen silmänrajausvinkki, oivallus poskipunan käytöstä, inspiraatiota aamiaispöytään tai vinkki Kreikan kätketystä saarihelmestä. Tai jotain abstraktimpaa.

Jos jotakuta hymyilyttää tai jopa naurattaa blogiani lukiessa, olen onnistunut. On huikeaa pystyä vaikuttamaan tuntemattomaan ihmiseen niin, että hänen päivänsä saattaa alkaa hymyllä kiitos jonkun hassun havainnon josta olen kirjoittanut. Se on minulle henkilökohtaisesti blogin suurin voimavara, suurinta mitä se voi antaa. Ei niinkään se, myytiinkö jotain antioksidanttivoidetta hyllyt tyhjiksi kun satuin siitä tykkäämään.

Juhannus2016_IMG_7295

Bloggaamisessa ikävää on…

Kun ei ehdi vastata kaikkiin sähköposteihin ja kommentit kasaantuvat. :´-(

Kun omaa empaattisen luonteen, ahdistuu, kun joutuu jättämään jonkun huomiotta. Niin kovasti kuin haluaisin vastata ihan jokaiselle, asiat täytyy priorisoida. Koneen ääressä haluaa istua vain määränsä verran ja lopun ajan tehdä jotain muuta rentouttavaa; laittaa ruokaa, lukea, lähteä kävelylle. Vaikka kuinka vastaisin mielelläni kaikille, niin vielä mieluummin käytän aikaa uusien postausten tuottamiseen.

Kummatkin ovat blogisisältöä: itse postaukset ja vastaukset kommentteihin. Niiden arvottaminen on vaikeaa. Ajattelen kommenttien jättäjiä yksilöinä ja näen asian heidän kannaltaan niin, että jos en vastaa, olen laiminlyönyt heidät. Voi hyvin olla, että monet lukijat ymmärtävät, että bloggaaja ei välttämättä ehdi vastata kaikkiin kommentteihin, eivätkä loukkaannu. Mutta itse koen jokaisen, etenkin henkilökohtaista tai kantaaottavaa, keskustelullista näkökulmaa sisältäneen kommentin vastaamatta jättämisen raskaana. Tulen surulliseksi kun ajattelen, että vaikka voin  ilahduttaa sataa ihmistä postauksella, saatan samalla myös loukata kahta ihmistä kun en ehdi vastata heille. Puntarointi näiden kahden välillä: painaako sadan ihmisen ilo enemmän kuin kahden ihmisen mahdollinen mielensä pahoitus? Pitäisikö priorisoida kommentteihin ja henkilökohtaisiin lukijasähköposteihin vastaus ja julkaista vähemmän postaussisältöä…? Kummanko voi arvottaa tärkeämmäksi?

Tämä on ikuinen ristiriita joka painaa minua välillä niin pahasti että koen fyysistä pahaa oloa kun mietin ”laiminlyötyjä” kommentteja.

Herkän ja ylitunteellisen persoonallisuuden haasteita. Joku sanoisi tähän että ”Voi hyvää päivää, kaikkea sinäkin murehdit”. Ja on sanonutkin. ”Mitä sä oikein käytät energiaasi tuntemattomien ihmisten miettimiseen, mitä väliä heillä on?”

No heillä on väliä. Ilman lukijoita ei ole blogia – ainakaan sellaista blogia jota itse haluan kirjoittaa.

Juhannus2016_

Bloggauksessa ikävää on myös (niin hullulta kuin se kuulostaakin, koska se on samalla myös positiivista), kokonaisvaltaisuus. Eli blogin muuttuminen elämäntavaksi jota on vaikea erottaa muusta ajasta ja olemisesta. Blogi on mukana kaiken aikaa, ihan joka ikinen hetki. Sitä ei voi sulkea pois päältä. Mitä ikinä teenkin, huomaan kohta miettiväni tilannetta blogin kannalta; saisiko tästä blogisisältöä? Kuvaanko tämän annoksen? Miten saisin ikuistettua tämän hetken ja tunteen blogiin…?

Se on mukavaa, koska asioiden jakaminen tuo minulle iloa ja haluan kirjoittaa joka päivä. Mutta samalla se on myös… jotenkin raskasta. Joskus tuntuu, että käytän ihan liikaa aikaa blogijuttuihin. Minulle tekisi hyvää pitää pari blogivapaata päivää viikossa, niin että en kirjoita tai kuvaa yhtään mitään blogia varten, vaikka en ajatuksistani blogia voi sulkeakaan. Käytännössä se ei kuitenkaan ole onnistunut. Lopulta en koskaan malta olla kirjoittamatta, kuvaamatta ja säätämättä jotain blogiin liittyvää. Ja samalla varastossa on jo valtavasti puolivalmista materiaalia jonka voisin työstää ulos, mutta en tee sitä vaan innostun joka päivä jostain uudesta. Ja kohta ahdistaakin sitten se jonossa olevien juttujen paljous, ”Kun tääkin piti julkaista jo puoli vuotta sitten”.

Ihan hullua. Mutta nämä on näitä juttuja jotka tekee meistä ihmisiä. Kaikki toimintamme ei aina ole järkevää ja loogista. Sitä voi vain olla kyydissä ja ihmetellä, että ”Jaa, näin minä sitten teen”.

Jatkan tällä kiikkulaudalla tasapainottelua, samalla nauttien jokaisesta päivästä bloggaajana, iloiten joka kerta kun sormi on taas painanut ”Julkaise”-nappia. <3 Ja välillä kokien surua kommenteista tai siitä, että blogin parissa vietetty aika on pois parisuhteesta tai ystävien kanssa vietetystä ajasta. Tai vaikka siitä Taru Sormusten Herrasta -kirjan lukuprojektista.

Mukavaa sunnuntaita kaikille, saimmehan me sitten kuitenkin lämpimän, aurinkoisen juhannuksen :) (Kuvat Finströmin Tjudöstä jossa itse vietän viikonloppua.)

.

P.S. Vielä tämän päivän loppuun on aikaa osallistua juhannusarvontoihin: täällä olisi tarjolla The Body Shopin Drops Of Light -seerumi ja täällä Essien kynsilakkoja. :) Niin joo – arvonnatkin on muuten bloggauksessa ihanaa! ^_^