tiistai 01. syyskuu 2015

Mun lauantai: Pohjois-Aasiasta pakohuoneeseen

Olin viikonloppuna ”minilomalla” Helsingissä Indiedaysin vuosittaisen tapaamisen merkeissä. Vaikka tapaaminen käytännössä lasketaan työmatkaksi, niin täytyy sanoa, että kyllä minä tällaista aktiviteettipäivää enemmänkin hemmottelulomana pidän :)

Tässä teille vähän vinkkejä Helsingin lomaan. Aina ei tarvitse mennä Suokkiin, Hietsuun tai Kiasmaan (tai mitä ihmiset nyt yleensä Helsingissä tekevätkään… ;)) Äijän voisin ainakin joskus viedä Room Escape -peliin, se oli niiiiin mahtava!

Kun päivän varsinainen työosuus eli palaveri oli hoidettu pois alta, oli ”loman” vuoro.

Tätä ohjelmanumeroa olin itse odottanut eniten:

Pääsimme Tomi Björckin Gaijin-ravintolaan sake-tastingiin.

Hyvät ravintolat ja ns. fine dining on minun ja miehen yhteinen, rakas harrastus, jota tosin itse pääsen toteuttamaan vähän harvemmin. Misteri käy työnsä puolesta paljon Helsingissä ja on käynyt testaamassa melkein kaikki Björckin ravintolat, ja palaute on ollut pelkästään suitsuttavaa.

Kun näin Gaijinin osaana tapaamisohjelmaa, melkein repesin innostuksesta. Jess, vihdoin minäkin pääsen maistamaan Björckin ruokaa! Ja nimenomaan aasialaista. Aasialainen makumaailma on minulle hyvinkin vieras, koska en ole esimerkiksi koskaan matkustellut Aasiassa. Kun kokemus on luokkaa ”Kuopion kiinalaisen ravintolan kasviksia hapanimeläkastikkeessa”, voi ymmärtää, millä innolla ja uteliaisuudella odotin Gaijinin vierailua.

Enkä pettynyt.

Gaijin_herkut

Sakelle kaikki kunnia, mutta kyllä se oli ennen kaikkea ruoka joka täällä ihastutti. Saken kaveriksi meille oli katettu pöytään valikoima Gaijinin menun finger food – annoksia.

Mitäpä sanotte tällaisista snackseista Pohjois-Aasian tyyliin:

Albacore-tonnikalaa, grillattu kevätsipuli-shiso-kastiketta, omenamarinoitua daikonia, paahdettua shisoa, yuzu-majoneesia ja kirjolohenmätiä.

Lohisashimia, yuzu-majoneesia ja kirjolohenmätiä rapealla mustekalakeksillä.

Häränlihatartar shisolehdellä, tryffelimajoneesia ja japanilaisia pikkeleitä.

Rapeaksi paistettua taskurapua, höyrytettyä mustekalanmusteleipää ja red dragon -majoneesia.

Gaijin_TomiBjorck

Tomi Björck oli itse paikalla kertomassa meille ruoanlaittofilosofiastaan ja tiestään ravintoloitsijaksi.

Osalle Björck saattaa olla tuttu vain Masterchef-ohjelmasta, mutta mieheen kannattaa ehdottomasti tutustua hänen ravintoloidensa kautta. Björckillä on tätä nykyä neljä ravintolaa Helsingissä ja yksi Tukholmassa. Björck suunnittelee edelleen kaikkien ravintoloidensa menut ja jokaisen annoksen, eli mitä suuhusi täällä pistät, on todellakin Björckin käsialaa.

Gaijin_herkut2

Vaikka en ollut tastingiin ilmoittautuessani esittänyt ruokarajoitteisiini liittyviä toiveita (sillä pidin sitä tämän ravintolan kohdalla epäasiallisena – miksi kukaan ylipäänsä tulisi aasialaiseen ravintolaan jos ei syö riisiä tai sokeria?), oli Gaijiniin kuitenkin ilmoitettu Indiedaysin toimesta yhdestä ”ruokavammaisesta”. Niinpä pöydän reunalla nökötti kolme erityisesti minulle valmistettua versiota annoksista, joissa oli lihaa, leipää tai vehnätaikinaa.

Vähän tuntui nololta mutta hei, tulipahan selvitettyä että annoksista on mahdollista saada omaan ruokavalioon sopivat versiot. Liha-annoksesta oli tehty mm. tofuversio. Eli kasvissyöjillekin löytyy Gaijinista vaihtoehtoja. :)

Gaijin_nam

Mami Go Go’n suloinen Minttu joutui kamerani tulitukseen. Ihanaa että joku antaa luvan julkaista syömiskuvia ^_^

Sakea eli riisiviiniä tuli sitäkin muuten maistettua elämässä ensimmäistä kertaa. Kiinnostava aromimaailma, johon tutustun mieluusti joskus paremmin pitkän kaavan aterian merkeissä. Tällä kertaa jouduin rajoittamaan maistelua pieniin siemauksiin kun viini tuntui lähtevän uhkaavasti kihoamaan nuppiin… ;)

Enkä todellakaan halunnut lähteä päihtyneenä seuraavaan ohjelmaosuuteen, joka oli

Room Escape -peli.

EscapeRoom_1

Kenelle tämä on tuttu juttu? Minä en ole koskaan ollut mukana missään tämän kaltaisessa aikaisemmin ja kuulin koko konseptista ylipäänsä vasta vähän aikaa sitten.

Kyseessä on siis peli, jossa 2-6 hengen tiimin on ”paettava” lukitusta huoneesta ratkomalla tehtäviä ja arvoituksia. Aikaa on 60 minuuttia. Pelien kulku ja toteutustyyli vaihtelevat järjestäjästä riippuen, tehtävien ollessa välillä fyysisempiä, välillä enemmän aivotyötä.

Meidän pelimme järjesti Amazed. Heillä on neljä eri huonetta eli neljä peliä. Minun tiimilleni valikoitui Kaksoisagentti X -huone, mikä aiheutti muutamissa bloggaajakollegoissani naurua ja merkitseviä hymyjä. Tässähän kun hiljattain selvisi, että minä olen kaksoisagentti… ;)

EscapeRoom_2

Agentti-taustastani huolimatta olin pelissä aivan surkea..! :D Mutta hauskaa oli, ja oikeasti todella jännittävää. Jos ei ole ennen ollut tämän kaltaisessa mukana, ei voi aavistaakaan millaista se on. (Huoneessa ei ymmärrettävistä syistä saanut ottaa koko huoneen paljastavia kuvia.)

Kokemus herätti välittömän halun päästä pelaamaan uudestaankin, ja katsoa, toimisivatko aivot vähän skarpimmin kun pelin logiikka on tutumpi. Meidän tiimistämme kaksi oli pelannut Room Escapea aiemmin ja he olivat kenties vähän välkympiä, mutta me muut seisoimme etenkin alussa totaalisen hölmistyneinä ja tumput suorina…! :D Peli on hauska, kekseliäs ja oikeasti haastava. Huoneet on suunniteltu todella huolellisesti ja tilanne tuntuu aidosti jännittävältä. Seinällä tikittää kello jossa minuutit vähenevät…

Pelin jälkeen kuulimme toiselta tiimiltä, että heidän huoneensa oli ollut suorastaan pelottava!

Kuten alussa kirjoitin, olisi tosi hauska kokeilla tätä joskus Mr. Karkkipäivän kanssa. Kiinnostaisi nähdä miten nopeasti misteri selviäisi huoneesta..! Tällainen peli antaa oivan tilaisuuden tarkastella omaa ja muiden ratkaisu- ja toimintakykyä ns. ”pakkotilanteessa”. :) Itselleni tuli sellainen fiilis, että jotenkin hyydyin ihan totaalisesti ryhmässä enkä osannut keskittyä. Kun välillä sai kiinni jostain arvoituksesta ja sen avaamisesta, tuli toisaalta jo uutta stimulaatiota sotkemaan päätä… Aivan mahtavaa aivojumppaa, tekisi varmasti hyvää säännöllisesti harrastettuna! :D Me muuten selvittiin ulos ajassa 59:20. :)

.

Aivo”pumpin” jälkeen olikin hienoa päästä hetkeksi lepäämään hotellille. Meille oli varattu huoneet uudesta boutique-hotelli Indigosta Bulevardilta. Matkustustyylini tuntien tiedätte, että tällaiset paikat ovat minulle erittäin harvinaista herkkua.

Indigo_hotelli

Miniloma, todellakin.

Pienen huilihetken jälkeen oli vuorossa yhteinen illallinen hotellin ravintolassa.

Indigo_dinner

En tiedä kuinka moni teistä lukee Colour Me -blogia, mutta sanoin Colour Me’ta kirjoittavalle Juulialle (viehättävä rusettipäinen neitokainen ylimmässä kuvassa), että ”Jos minulla olisi tyyli, se olisi sinun tyylisi” ^_^

Juulian suloinen, värikäs ja tyttömäinen tyyli hiuksista vaatteisiin ja meikkiin on aina vedonnut minuun. Vaikka en ole itse kiinnostunut vaatteista enkä jaksaisi nähdä Juulian garderoobin kokoamisen vaivaa, se ei estä minua ihailemasta hänen hurmaavaa habitustaan. :)

Oli hurjan mukavaa tutustua vihdoin vähän paremmin myös Annaan ja Sebastianiin. Monia Indiedays-kollegoitani en tunne juuri lainkaan, enkä kaikkien blogeja toki luekaan. Anna ja Sebastian ovat aina vaikuttaneet tosi symppiksiltä ja olen oikein odottanut että pääsisin jossain tapaamisessa paremmin juttusille heidän kanssaan. Nyt vihdoin nappasi! :)

*

On muuten ollut mielenkiintoista seurattavaa vuosien varrella, miten olen itse muuttunut näissä blogiyhteisötapaamisissa. Olen joskus aiemmin kertonutkin, kuinka kipsissä olin ensimmäisissä Indiedays-tapaamisissa vuosia sitten, vasta liityttyäni mukaan. Koin olevani niin ulkopuolinen maalaisjuntti pääkaupunkilaisten muotibloggaajien keskellä kuin olla voi. Tuskin sain sanaa suustani tapaamisissa ja olisin vain halunnut haihtua näkymättömiin.

Muutos ei ole ollut nopea, mutta pikkuhiljaa olen rentoutunut ja jotenkin löytänyt paikkani yhteisössä. Toki sekin on varmasti vaikuttanut, että portaalin blogiperhe on kasvanut ja monipuolistunut. Perhe-, ruoka- ja kotoilubloggaajien keskellä ei ole enää niin pelottavaa kuin muotibloggaajien. :) Nykyään taidan epäilemättä olla se, joka on tapaamisissa melkein eniten äänessä Go 4 It -Mintun ohella! :)

Osan jatkaessa vielä Helsingin yöhön, minä vetäydyin huoneeseeni nukkumaan. Oli muuten mukavin hotellisänky missä olen koskaan nukkunut – ja multa ei näitä heru kovin herkästi ;)

Indigo_hotelli_aamiainen

Aamulla odotin uteliaana Indigon paljon hehkutettua aamiaista. Osa ID-kollegoistani on yöpynyt täällä aikaisemmin ja aamupala tuntui olevan se asia, josta kaikki puhuivat vierailun jälkeen.

Minun arvioni? No kyllähän kelpasi, kuohkea munakas maistui mehevien grillattujen kasvisten kyljessä ja leikkeleosastolta löytyi ikuisten kylmäsavulohisiivujen tilalta herkullinen lohipatee. Erityispisteet erinomaisen hyvälle kahville, joka tarjoillaan pöytiin omassa kannussaan. Indigo selvisi myös kermatestistä – sain kahvini kanssa kuohukermaa ;) Se ei suinkaan onnistu kaikissa hotelleissa. :)

Kiitos Indiedaysille ja mukaville ja ei-enää-niin-pelottaville blogikollegoilleni hauskasta viikonlopusta! :)


maanantai 31. elokuu 2015

Sydänsalaatti x 2

Söin tänään aamiaiseksi ja illalliseksi sydänsalaattia.

Tässä muutama hauska (vhh)ruokaidea tälle rapealle ja grilliystävälliselle salaatille.

Sydansalaatti_munavoilla

AAMIAINEN: sydänsalaatinlehtiä tuorejuustomunavoilla.

Sydansalaatti_munavoilla2

Munavoi:

(tämä on mun yhden hengen annos ja täyttää neljä salaatinlehteä)

3 munaa

25 g maustamatonta tuorejuustoa

50 g raejuustoa

ropsaus suolaa

Lusikoi munavoita sydänsalaatinlehdille ja mausta paprikajauheella ja kurkumalla. Sirottele päälle chia-siemeniä.

Sydänsalaatinlehdet ovat sen verran tukevia että niitä voi käyttää ”kuppeina” ja täyttää kaikenlaisilla kivoilla tahnoilla ja mössöillä. Muusattu avokado-tomaatti-raejuusto on toinen lempparitäytteeni.

idSydansalaatti_chilifetamanteli

ILLALLINEN: Uunipaahdettua sydänsalaattia fetalla, manteleilla ja chilijogurttikastikkeella.

Sydansalaatti_chilifetamanteli2

Inspiraation tähän ruokaan sain kuopiolaisesta Panza-ravintolasta, jossa olen syönyt hieman vastaavanlaisen annoksen. Lisäsin omaan versiooni fetaa.

Puolita kaksi kokonaista sydänsalaattia ja aseta uunipellille (tämä on myös yhden hengen annos, tai ainakin mun nälän mukainen annos :)). Murustele tai pilko päälle fetaa ja puolitettuja/murskattuja manteleita. Maun mukaan päälle voi lorauttaa myös vähän chilikastiketta jos tykkää tulisemmasta mausta. Paahda uunissa 200 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes salaatti ja feta alkavat ruskistua.

Valmista kastike luonnonjogurtista ja chilistä (itse käytin Sambal Oelek -chilikastiketta) ja lisää ripaus makeutta haluamallasi makeuttajalla. Minä rapsautin sekaan vähän steviaa. Tarjoile paahdetut sydänsalaatit kastikkeen kera.


lauantai 29. elokuu 2015

Minä. Edelleen Kauneusbloggaaja.

Minua pyydettiin vähän aikaa sitten kirjoittamaan blogistani esittelyteksti.

Syy: Karkkipäivä on valittu ehdolle A-Lehtien järjestämään The Blog Awards -kilpailuun.

Uteliaana avasin ehdokkuudesta kertovan sähköpostiviestin miettien, mihin kategoriaan minut on laitettu. Lasketaanko Karkkipäivää edelleen kauneusblogeihin..? Olenko mahdollisesti siirtynyt blogigenressä lifestyle-osastoon..?

TheBlogAwards_Kauneus_ehdokkaat

Kyllä, Kauneus-kategoriassa ollaan.

Tunsin suurta ilahdusta, mutta niukkaa ehdokaslistaa katsellessa minut valtasi myös vääryyden tunne. Kussakin kategoriassa on vain viisi ehdokasta. Suomessa on valtavasti laadukkaita kauneusblogeja jotka keskittyvät pelkästään kauneuteen ja kosmetiikkaan. Karkkipäivä on iloisenkirjava sillisalaatti raejuustoa, ripsiväriä ja reppureissailua. Vien paikan joltakulta joka ansaitsisi olla täällä. Miksi minä olen täällä edelleen..?

Pronssimeikki_iho

Kauneus-kategoria määritellään näin:

”Suomen parhaana palkittavasta kauneusblogista lukija löytää vinkkejä niin kampaajalle, kauneusostoksille kuin kylpyhuoneeseenkin. Bloggaajalla on tekemiseen opettavainen ja inspiroiva ote. Hänen vaiheittaisista meikkiohjeistaan, lookit hyvin vanginneista valokuvistaan sekä perinpohjaisista, omakohtaisista tuotesuosituksistaan löytyy uutta kokeiltavaa niin arkeen kuin juhlaankin.

  • opettavainen ja inspiroiva ote tekemiseen
  • monipuolinen sisältö: hiukset, meikki, ihonhoito
  • vinkkejä tuoteostoksiin / tuotetestaukset ja -suositukset
  • helppotajuinen, selkeät ohjeet
  • hyvät valokuvat”

Suomessa on vaikka kuinka monta upeaa ja inspiroivaa kauneusblogia joka täyttää tämän määritelmän. Soisin, että palkintogaaloissa alettaisiin nostaa esiin muitakin kuin meitä vanhoja tuttuja. Karkkipäivä on sielultaan kosmetiikkafriikin blogi, se on selvää. <3 Mutta antaisin paikkani mielelläni uusille, freeseille tulokkaille. Sellaisille, jotka eivät kirjoita raejuustosta ja roskiin menevästä ruoasta. :)

idPronssimeikki

Niin, se blogiesittely.

Tällainen siitä tuli:

(The Blog Awards -sivulla siitä karsittiin pois kaikki muihin aihepiireihini liittyvä)

”Karkkipäivä aloitti taipaleensa keväällä 2009 pesunkestävänä meikkiblogina jonka keskeisin sisältö painottui värikkääseen meikki-ilotteluun. Blogin nimikin tulee siitä, että koin jokaisen päivän olevan kuin karkkipäivä, kun sen saa aloittaa hauskoilla meikkileikeillä.

Työllistyttyäni kauneusalalle laajeni blogin sisältö pikkuhiljaa  ihonhoidosta tuote-esittelyihin ja tuotelupausten ja markkinointiväittämien kriittiseenkin arviointiin. Karkkipäivä ei ole koskaan halunnut olla pelkkä ihanien tuotteiden hehkutusblogi vaan tutkia kauneusbisnestä pintaa syvemmältä ja kertoa siitä, mitä markkinointitekstien takana oikeasti on. Ote on kuitenkin rento ja humoristinen itseironiaa unohtamatta. Vaikka kirjoittajan otsalla ryppyjä jo näkyykin, ei tässä blogissa suhtauduta asioihin otsa rutussa!

Viime vuosina blogin aihepiiri on laajentunut entisestään lifestyle-tyyliseksi pitäen sisällään matkailua sekä terveellisiin elämäntapoihin ja ravintoon liittyviä juttuja. Blogi on oma hyvän mielen paikkani jossa saan yhdistää kaikki elämäni inspiroivimmat asiat. Jos saan hymyn jonkun huulille, olen onnistunut! :)”

 Pronssimeikki_IMG_8116_2

Kuvituksena tämän päivän meikkilookkini. Pahoittelen, että en ehdi vastata tänään kommentteihin, sillä vietän koko päivän Indiedaysin vuositapaamisessa Helsingissä.

Palaillaan huomenna! :) Vielä on kesää myös iholla…! ;)

P.S. Niin se äänestys… :D The Blog Awards Finland -ehdokkaita voi käydä äänestämässä täällä.


torstai 27. elokuu 2015

Paljonko menee ruokaa roskiin?

Tuli taas mieleen tällainen mitä omituisin aihe blogattavaksi. (Alanko mä käydä tätimäiseksi..? Onko nää ihan tätiaiheita..? Varoittakaa jos siltä vaikuttaa! Mun viimeiset 15-vuotiaat lukijat nostaa kohta kytkintä :D)

Hukkaan menevä ruoka.

Kuinka paljon heitätte ruokaa pois? Jääkö teillä paljon yli ruokaa tai elintarvikkeita jotka ehtivät mennä pahaksi?

idRuoka_pakastin

Aihe tuli mieleeni tänään kun tyhjentelin jääkaappia Maarianhaminassa. Tunnustaudun pakastus- ja ruoanjämienhyödyntäjäfriikiksi (- kaikkien muiden friikkeyksieni ohella.. mitäs niitä löytyikään, kosmetiikka-, kontrolli-, lista…).

Minun tekee pahaa heittää ruokaa pois, ja esimerkiksi tilanteessa, jossa olen lähdössä pitkälle reissulle (kuten nyt), pyrin säästämään tai hyödyntämään jääkaapin sisällön niin perusteellisesti kuin mahdollista. Myös mieheni sangen liikkuvainen työ ja elämäntyyli pitävät huolen siitä, ettei jääkaappi ehdi joka viikko tyhjentyä normaalin arkiruokailun kautta, ja ilman toimenpiteitä ruokaa ehtisi mennä pahaksi aika paljon.

Ruoka_IMG_0175_2

Miehelle vähän korvapuustia siitä, ettei hän ole oppinut huolehtimaan pilalle menevien elintarvikkeiden hyödyntämistä…

Palatessani omilta matkoilta saa miehen jäljiltä olevaan jääkaappiin aina tehdä kiinnostavan tutkimusretken tutustuen eri asteiden kuivettumis- ja homehtumisvaiheissa oleviin vihanneksiin, juustoihin ja leikkeleisiin. Kyllä sinne minunkin jäljiltäni joskus jää vihanneksia, se myönnettäköön, mutta ei tuo mies useinkaan niitä heitä pois vaikka emäntä olisi poissa monta viikkoa :D (Kenen kotona tämä on tuttua…?)

Ruoka_omenamuffinit

Tänään tyhjensin Maarianhaminan jääkaapin kaikesta öljyjä ja maustetahnoja lukuun ottamatta. Kuten tuli todettua, olen Pakastaja. Heitän pakkaseen melkein kaiken jonka arvioin selviävän pakkasesta hyödyntämiskelpoisena. Luin jostain, että jopa tuoretta, raakaa omenaa voi pakastaa, ja niinpä pakastin viime syksynä sisareni tuomaa omenasatoa. Kelpasivat hyvin piirakan täytteeksi sulatettuina.

Pakastan myös kaikki maitotuotteet, avatutkin. Raejuustot, jogurtit, rahkat, kermat, soijamaidot. Soijamaito esimerkiksi ei ole pakastuksesta moksiskaan, eikä makukaan muutu. Kypsytetty juusto selviää pakastuksesta myös suhteellisen hyvin, mutta tuorejuustojen rakenne muuttuu. Ne ovat edelleen syötäviä, mutta sopivat vetistyneen rakenteensa puolesta paremmin vaikka kastikkeisiin tai sosekeittoihin kuin sellaisinaan syötäviksi. Viime kesänä pakastin netin ohjeiden mukaan jopa mozzarellaa (kaikki neste on poistettava), ja sen koostumus ja maku säilyivät lähes täydellisesti.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä en pysty pakastamaan, otan mukaan tai annan esimerkiksi sisarilleni. Nyt Maarianhaminasta lähti mukaan kassillinen tuorevihanneksia kuten porkkanaa, paprikaa ja sipulia. Ehdin syömään nämä vielä toisessa kodissani ennen reissuun lähtöä. Nyt varmaan nauratte, mutta toin jopa Zürichistä mukanani vihanneksia ja yhden avokadon, joita en ehtinyt syödä majapaikassani. ”Matkaeväiksi”, ajattelin, mutta söin Sveitsistä mukana kulkeutuneen avokadon vasta viikkoa myöhemmin.  :) Se oli vielä ihan kunnossa.

Ruoka_munat

Kaikki ihmisten poisheittämä ruoka ei kuitenkaan ole pahentunutta. Moni, oma mieheni mukaan lukien (Sanni kurtistaa kulmiaan), heittää päiväyksensä ylittäneet, avaamattomatkin elintarvikkeet saman tien roskiin.

Ymmärrän tämän tiettyjen elintarvikkeiden, kuten tuoreen lihan ja kalan kohdalla, mutta en esimerkiksi maitotuotteiden. Tai kananmunien. Useimmat tietävätkin, että kananmunat säilyvät viikkoja, jopa kuukausiakin, päiväyksensä jälkeen. (Luin juuri jostain kanalan pitäjästä joka puhui munien säilymisestä kuukausissa.) Kananmunan kuntoisuuden voi helposti tarkistaa vesilasitestillä; jos veteen laitettu raaka muna kelluu, se on pilaantunut. Pohjaan uppoava on syömiskelpoinen. Pilaantuneen munan sisällä kehittyneet kaasut nostavat sen pintaan.

Ruoka_munat2

Entä maitotuotteet? Useat juovat maitoa päiväyksen jälkeen luottaen hajuaistiin (ja kahvin kanssa voi suorittaa juoksettumistestin), mutta moniko söisi kolme viikkoa vanhaa jogurttia? Tai kuukauden vanhaa rahkaa?

Hapanmaitotuotteet säilyvät huomattavan pitkään päiväyksensä jälkeen, kunhan niitä ei avaa. Puhutaan viikoista, jopa kuukaudesta. Tämä vahvistettiin Arlalta, kun viime kevään rahkahulabaloon yhteydessä kysyin heiltä maitorahkan säilyvyydestä. Rahkaa voi muuten Arlan mukaan pakastaakin, mutta kuten muissa tuorejuustoissa (rahkahan on itse asiassa tuorejuustoa), koostumus muuttuu jonkun verran.

Myös raejuusto säilyy pitkään päiväyksensä yli avaamattomana. Sekin valmistetaan maitohappokäymisen avulla, ja hapatus pidentää säilyvyyttä.

Ruoka_jogurtti

Heinäkuussa Sveitsiin lähtiessä jääkaappiin jäi pari soijajogurttia. (Ne, kuten maitojogurtit, ovat myös hapantuotteita.) Parasta ennen 10.7., eli päiväyksestä oli 6 viikkoa. Söisinkö..? Kyllä söin. Jogurtin tuoksu, koostumus ja maku olivat täysin normaalit. Toinen jogurteista jäi vielä avaamatta. Sujautin sen asunnolta lähtiessä kerman ja mantelimaidon kanssa pakkaseen…

Tiedän, että kuulostan nyt joltain Martalta, mutta ruoan hävikki Suomessa on ihan kamala. Suomalaiset heittävät ruokaa menemään 120-160 miljoonaa kiloa vuodessa (saasyoda.fi).

Täällä puhuttiin hiljattain kestävästä kulutuksesta halpisvaate-kirjoitukseni kommenteissa. ”Halparättien” ostamista on helppo kritisoida, mutta moniko tulee ajatelleeksi, että myös ruoan poisheittäminen voi yhtä lailla olla epäeettistä kulutusta? Kuluttajaliiton mukaan ”yksittäisen kuluttajan ruokavaliossa ympäristön kannalta suuri merkitys on poisheitetyn ruoan määrällä.”

Ruoka_IMG_7449_2

En todellakaan röyhistele täällä rintaani  koska pakastan aterioita ja sullon porkkanapusseja käsilaukkuun, sillä paljon matkustelevana elämäntyylini kiistatta aiheuttaa ympäristökuormitusta. Mutta kuten kotimaisesta ruoasta kirjoittaessani, haluan tuoda esiin pikku juttuja joilla voi olla ja on merkitystä. En itsekään ollut tullut ajatelleeksi ruokahävikin merkitystä ympäristölle, ennen kuin sattumalta osuin aihetta käsittelevään uutiseen.

On epärealistista olettaa, että monikaan kulutus- ja nautintopohjaiseen kulttuuriimme tottunut muuttaisi yhtäkkiä tapansa ja lakkaisi shoppailemasta, tekemästä lentomatkoja tai ottamasta pitkiä kuumavesisuihkuja. Minusta sellaisesta on turha tuntea syyllisyyttä, me emme kaikki ole täydellisen epäitsekkäitä teoissamme. On aivan loistavaa, että joku on tiedostavampi. Mutta myös se on hyvä, jos me muut teemme vaikka niitä pieniä arkisia asioita, joilla on merkitystä pitkässä juoksussa.

Ruoka_IMG_0248_2

Eikö ole hassua, että sen lauantaisen pyttipannun jämän pakastaminen voi olla yksi sellainen asia.   :)

*

Ja nyt lupaan kirjoittaa lähiaikoina enemmän kevyitä ja viihteellisempiä (pinnallisempia?) juttuja…! ^_^ Eiköhän täältä taas parit tuotearvostelut ja meikkipostaukset irtoa. :)


keskiviikko 26. elokuu 2015

Kreikka, me tapaamme jälleen

Tänään väsyin lomalentojen äkkilähtöjen kyttäilyyn. Ei näytä Jooniaa enää olevan tarjolla alle satasella joten en uskalla enää odottaa ettei Norskinkin halvat mene.

Ateena it is.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Likavittoksen kukkula, Publicin kirjakauppa Sintagman reunassa,  A For Athensin kattoterassi, se aito ja oikea horiatiki-salaatti… ja ystäväni…! Nähdään runsaan viikon kuluttua! <3 <3

Ja tekin tuutte mukaan! :)

Tällä kertaa olisi tarkoitus suunnata Joonian saariston puolelle, mutta katsellaan mitkä ovat fiilikset sitten paikan päällä.

*

P.S. Edit. Arvonnassa voittivat seuraavat lukijat:

Liisa – Florascent-setti (tarkistatko Liisa roskapostisi, sulla on Hotmail-osoite ja etenkin Hotmailiin lähetetyt viestit blogisähköpostista menevät jostain syystä melkein aina roskapostiin)

Ina – Korres/Acorelle/Crazy Rumors -setti

Johanna – Lumene/Korres -setti

nnu – Huulipunasetti

Voittajiin on otettu yhteyttä. Onnittelut! :)