tiistai 29. heinäkuu 2014

Vauvahuulet – THE huulet?

Tekään ette ole voineet välttyä niiltä. Ne ovat tänä kesänä kaikkialla. ”Uuden sukupolven..!” “Ne kosteuttavat! Tuoksuvat! Antavat väriä!”

Vauvahuulet.

Maybelline Baby Lips.

BabyLips2

Kuva Maybelline

Kun kuulin Lipseistä ensimmäisen kerran ja aloin hahmottaa massiivista hypetystä tuotteen Suomi-lanseerauksen ympärillä, arvelin, että kyseessä täytyy olla jotain todella erityistä. Tuote näytti kuvassa ihan sävytetyltä huulirasvalta, mutta täytyihän sen olla jotain muutakin. Näitä kun on kuuleman mukaan hehkutettu niin Youtuben v-logeissa kuin kansainvälisissä blogeissa jo maailman sivu ja tuotetta on odotettu Suomeen suunnilleen samalla hartaudella kuin Starbucksia. (Huomaa että en seuraa muun maailman kauneusmediaa kun kuulin Baby Lipseistä ensimmäistä kertaa vasta toukokuussa.. ;))

TintedLipBalms_Korres

Kuva Korres

Kun sitten blogiscene alkoi tulvia ihastukseen pakahtuvia Baby Lips –postauksia ja kuulin tuotteiden jo loppuneenkin saman tien joistain myyntipisteistä, hämmennyin. Baby Lips on kuin onkin… no juuri se; sävytetty, hajustettu huulirasva. Onko joku muukin kuullut tällaisista ennen? No nii-in. Markkinoilla on ollut värillisiä, tuoksuvia huulirasvoja varmaankin siitä saakka kun huulirasva on keksitty. Jo teininä olen käyttänyt The Body Shopin sellaista – tosin minulle tämän tyyppinen huulirasva ei ole koskaan uponnut sillä huuleni ovat tosi nirsot ja hyväksyneet vain Blistexin valkoisen purkin vuodesta 1993 lähtien. (Ja myöhemmin myös Carmexin joka tuntuu käytännössä samalta kamalta. ;))

Viimeksi tänä talvena kokeilin Blistexin sävytettyä puikkohuulirasvaa, mutta sama homma kuin ennenkin – ei toimi minulla.

TintedLipBalms_Burts

Kuva Burt’s Bees

Tämä kirjoitus ei halua millään lailla olla Vauvahuuli-vastainen. Ei suinkaan. Se haluaa vain saada selville, mikä juuri näissä sävytetyissä huulirasvoissa on niin ihmeellistä että niistä puhutaan samaan sävyyn kuin Urban Decayn Naked-paleteista konsanaan. Nuden sävyisiä luomiväripalettejakin on aina ollut markkinoilla ja silti jostain syystä juuri Urban Decay onnistui konseptoimaan ”nuden” ja tekemään siitä ilmiön. Onko Maybelline tehnyt saman sävytetyille huulirasvoille? Onko juuri Baby Lips niin mahtavan tuntuinen huulilla ja sävyt niin kertakaikkisen onnistuneet ja tuoksut niin vastustamattomia, että ne lyövät laudalta kaikki muut vastaavat? Vai onko Maybelline vain onnistunut luomaan nerokkaamman mainoskampanjan kuin kilpailijat..?

Entä muut sävytetyt huulirasvat? Niitä riittää. Yksi pisimpään markkinoilla olleista merkeistä lienee jo vähän vanhanaikaisen oloinen Deborah Hydracolor, jolla silti on edelleen vankka kannattajajoukko. Korresin ja Burt’s Beesin sävytetyt huulirasvat ovat tuoreempia suosikkeja. The Body Shopin Born Lippy –huulirasvoja on sekä purkissa että puikossa ja sävyjä ihan yhtä monta kuin Maybellinella. Lisäksi lähes kaikkien perushuulirasvamerkkien valikoimassa on vähintään yksi värillinen yksilö.

Silti Baby Lips –huuma välittyy minulle sellaisena, kuin osa jengistä kuulisi sävytetystä huulirasvasta vasta ensimmäistä kertaa. ”Ei vitsi! Huulirasva jossa on väriä – ja tuoksua! Pakko saada!”

TintedLipBalms_TBS

Kuva The Body Shop

Tunnustan, että en ole itse kokeillut Vauvahuulia. Olin jo lähellä ostaa sellaisen täältä reissusta, ihan vain selvittääkseni mikä niissä on kaiken hehkutuksen arvoista. Ehkä minulle olisi valjennut jotain suurta rullatessani puikkoa huulilleni.

Vai olisiko kuitenkaan..? Suosittujen tuotteiden ympärillä jylläävä hype on usein ihan hypetyksen itsensä ruokkimaa. Kun yksi hehkuttaa vakuuttavasti niin toinenkin on samaa mieltä ja kohta kolmas ja pian tuntuukin siltä kuin ”kaikki” olisivat samaa mieltä. Markkinoinnin vaikutus kun se todella onnistuu.

BabyLips1

Ranskassa on myynnissä jo Baby Skin’kin… kohta kai Suomessa.

Kertokaa te Baby Lipsejä kokeilleet – olenko missannut jotain mullistavaa? Tuotehan lupaa jopa uudistaa huulia – ehkä muut sävytetyt huulirasvat eivät tee sitä? Miten teidän huulenne ovat uudistuneet? :)

P.S. Maybellinen sivuilla annetaan ohjeet, miten huulirasvaa tulee käyttää; “Apply your lipcolor by starting in the center of your upper lip. Work from the center to the outer edges of your lip, following the contours of your mouth. Then glide across the entire bottom lip.” Kiitos. :)


maanantai 28. heinäkuu 2014

Lukijaa tapaamassa Troyesissa

Kyllä Karkkipäivä on globaali blogi! :) Minne tahansa meneekin, siellä ilmoittautuu lukija ^_^

Niin myös Ranskassa. Yksi mukavimpia pysähdyspaikkoja matkalla on ollut Troyes, kaupunki Champagnessa josta en ollut koskaan kuullutkaan. Ennenkuin sain sähköpostia viime viikolla.

Troyesissa asuva lukijani Marianna oli huomannut, että sattumoisin teemme matkaa juuri hänen kotikaupunkinsa ohi ja tiedusteli, olisiko meillä aikaa pysähtyä lasilliselle ja tutustumaan kaupungin kauniiseen keskustaan. Olihan meillä, ja onneksi olikin sillä Troyes osoittautui yhdeksi matkan kiinnostavimmista paikoista. Itse asiassa ihan harmitti, ettei jääty yöksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mariannalla oli mukanaan myös herttaiset lapsensa. :)

Troyes_2

Oli hauska sattuma, että saavuimme Troyesiin juuri kun blogissa oli ollut keskustelua Suomen arkkitehtuurista ja vanhoista puutaloista, joita ei enää juuri ole. Troyes nimittäin tunnetaan kauniista, historiallisista puutaloistaan joista vanhimmat ovat 1400-luvulta.

Todella uniikki miljöö! Käsittääkseni Ranskassa ei juuri muualla tällaiseen puutalokeskustaan törmää. Todella kauniita rakennuksia. Osa on ihan vinossakin ja näyttävät kaatumaisillaan olevalta dominojonolta. Ne on kuitenkin korjattu sisältä niin, että sisätilat ovat suoria ja kaikki talot ovat asumiskäytössä.

Troyes_3

Troyes_1

Tämä oli neljäs kerta kun tapaan lukijan ulkomailla. :) Hauskaa! :)

Kiitos Marianna, tulen mielelläni uudestaankin! :)

*

Tänään on Ranskan lomamme viimeinen kokonainen päivä. Olemme Reimsissä, ja tänään sataa taas monen päivän helteen jälkeen.

Pahoitteluni muuten siitä, että en ole millään ennättänyt vastailla ja kommentoida kommentteihin niin paljon kuin haluaisin. Keskustelu on ollut tosi mielenkiintoista ja olen käyttänyt useamman tunnin pelkästään vain monien kommenttiketjujen lukemiseen (lentomatkustuksen välttely, Suomen arkkitehtuuri, viimeisimmät lomatyyli/kenen pitäisi maksaa -keskustelut…). Kiitos teille runsaasta osanotosta keskusteluun, olen tosi iloinen kun minulla on näin aktiivisia lukijoita ja mieluusti kommentoisin kommentteihin takaisin vielä enemmän. Reissuaikataulu ei vain ole antanut siihen tarpeeksi mahdollisuuksia. (Ja tässäkin hotellissa muuten tökkii nettiyhteys niin pahasti että yritettyäni eilen illalla kaksi tuntia vastata kommentteihin sillä tuloksella, että jouduin odottamaan jopa 20 minuuttia yhden kirjoittamani vastauksen julkaistumista, väsyin ja suljin koneen).

Nyt lähden sateiseen Reimsiin. Sää antaa hyvän syyn jumittua vaikkapa Sephoraan. ^_^

Vielä olisi edessä yksi shampanjatalokierroskin ja tasting.

Kiitos kun olette taas seuranneet minua reissussa! :)


sunnuntai 27. heinäkuu 2014

Suihkuvaahtoa ja illalliskeskustelua

Tuohon toissapäivän hotellikosmetiikkajuttuun liittyen….

Viimeisimmässä hotellissamme ainakin on osattu valita suihkutuotteet oikealla asenteella :D

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ei mitään saman kaman pullotuksia eri teksteillä vaan reilusti tuubi jossa lukee “Kasvoille – vartalolle -hiuksille”.

Jes!

*taputtaa*

Epernay_hotellikosmetiikka

Pakkaus-designin huumorikin vetoaa minuun. Tämän kosmetiikan valmistaja haluaa kertoa, että kyllä sama vaahto pesee niin naisen naaman kuin miehen tukan :) Ei tarvetta eri puteleille.  Tässä hotellissa nainen “joutuu” peseytymään suihkugeelillä ^_^

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

*

Eilisen postauksen kommentteihin liittyen….. Kävimme niistä keskustelua illallisella. Jonka söimme snobisti Épernayn Michelin-tähden ravintolassa. ;) Miehen tarjoamana ;)

Mies totesi, että “onpa kiva kun kirjoitit tuollaisen jutun joka antaa minusta ihan mulkvistin kuvan, saatoin arvata että siihen tulee tuollaisia kommentteja.”

Minä en ymmärtänyt. Miten niin mulkvistin? Siksikö, että annoin ymmärtää, ettei mies tarjoa minulle joka ikistä asiaa joista itse en mielelläni maksa? Mitä ihmettä? Pitäisikö hänen maksaa? En halua syödä croissantteja ja kinkkua aamiaiseksi, miksi haluaisin minulle tarjottavan sellaisen aamiaisen?

“Niin, tuo sun juttu antoi sellaisen kuvan että sä asut jossain teltassa ja minä linnassa enkä vaivaudu tarjoamaan sulle mitään”.

“Enhän minä niin kirjoittanut..! Kerroin vain että meillä on eri mieltymykset..!”

Mies oli silti pahoillaan. “Sun olisi pitänyt tehdä selväksi että sä et halua että sulle maksetaan”.

Hohhoijaa. En halua, niin, enkä koe että miehenkään pitäisi haluta. Jos ihmisillä on eri mieltymykset ja erilaiset taloudelliset valmiudet sijoittaa mieltymyksiinsä, niin miksi ihmeessä paremmat taloudelliset edellytykset omaavalla pitäisi olla velvollisuus kustantaa toiselle samat edut joihin itsellä on varaa – vaikka toiselle näillä eduilla ei edes olisi suurempaa arvoa tai merkitystä..? En  ymmärrä tätä ajatusmaailmaa. Se olkoon normi toisille, itselleni se on epäluonnollista.

Miehen mielestä jutun vastakkainasettelu kuitenkin antoi huonon kuvan.

Käänsin asian toiselle kantille. “Okei, no mitäs luulet ihmisten kommentoineen jos olisinkin kirjoittanut, että ‘On kyllä mahtavaa hengata täällä Alpeilla ja Champagnessa luksushotelleissa kun mies maksaa! On se kiva kun ei tarvitse surffailla toisten sohvilla eikä syödä joka päivä tonnikalaa :D’”

Miltäs tuollainen olisi kuulostanut? Kukas nyt kuulostaa mulkvistilta? Minä. Kommenttien perusteella minun pitäisi käyttäytyä juuri näin ja odottaa, että mies maksaa kalliimmat majoitukset ja valkopöytäliinaillalliset mikäli hän sellaisia itse lomaltaan toivoo.

Minulle tuo asetelma herättää yhtä kielteisiä viboja kuin toisille se, että en ota vastaan tarjoiluja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Aihe ja sen herättämät mielikuvat ovat todella kiinnostavia ja käytimmekin niistä keskusteluun hyvän tovin eilen illalla. Mikä on “oikein”? Ei sellaista olekaan. :) Jokainen pariskunta jakaa raha-asiansa niinkuin parhaaksi katsoo. Jonkun mielestä on väärin, ettei varakkaampi osapuoli suunnilleen väkisin tarjoa toiselle niitä asioita, joihin itse haluaa sijoittaa. Minun mielestäni taas on väärin, että vähemmän varakas osapuoli odottaa, että toinen automaattisesti kustantaa hänelle ne asiat joista itsellä ei ole halua tai kykyä maksaa. Jos minulle esimerkiksi oikeasti on mielekkäämpää mennä markettiin ostamaan rahkaa ja marjoja kuin tuijottaa hotellin aamiaistarjoilun croissanteja ja kinkkua joita en syö, niin miksi jonkun pitäisi tästä “luksuksesta” minulle maksaa? Eihän siinä olisi mitään järkeä. :)

Entäs lounaat ja illalliset? Jos minä pidän halvemmista ja mies kalliimmista ravintoloista, pitäisikö sitten mennä sen kalliimman tason mukaan ja antaa toisen maksaa kalliimman paikan erotus? Jonkun mielestä kyllä. Jos se toimii heillä ja vapauttaa näin ruokailutilanteisiin mahdollisesti liittyvistä kitkoista, niin hyvä juttu. :) Mutta älkää tarjotko tätä näkemystä “oikeana tapana toimia”. Oikeita tapoja on yhtä monta kuin tilanteita ja pariskuntia.

Mulkvisteja ollaan miehen kanssa vissiin molemmat teimme sitten miten hyvänsä :D Minä omasta mielestäni, jos otan vastaan kaikki tarjoilut ja mies, jos ei tarjoa.

Ahh. <3

Jalkiruoka

….eilen muuten söin jälkiruoaksi varmaan 100 g hiilaria. ;) Sokeria loppuvuoden tarpeisiin…! ^_^


lauantai 26. heinäkuu 2014

Shampanja-avenuen Appro

Mies kävi tänään suorittamassa Shampanja-avenuen Appron. :)

      OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Épernay on Champagnen alueen “shampanjapääkaupunki”, ja kuuluisin katu täällä on tietenkin Avenue de Champagne jonka varrella sijaitsevat lähes kaikkien tunnetuimpien shampanjan valmistajien maistatustalot.

Ei kun matkaan!

Miehen tavoitteena oli selvitä kahdeksasta pisteestä. :)

Samppis_4e

Samppis_3

Itse en ole mikään shampanjan suurin ystävä, ja minulle riitti jo kaksi lounaalla nautittua lasillista ja ensimmäisen pisteen pari maistiaista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jo appron alkuvaiheessa mun juoma olikin vaihtunut tähän…

Ei edes yritystä…! :D
Samppis_2

Samppis_1

Mies jäi selvittämään reittiään ja minä suunnistin Castellanen shampanjatalolle vierailukierrokselle. Rakennuksen komea torni on yksi kaupungin maamerkkejä.

samppis_5

…ja päättyihän sekin kierros sitten vielä “degustationiin”. Shampanja-alueella “maistiainen” on ihan eri kaliiberia kuin viinitaloilla, täytyy sanoa että en käsitä kuka näitä jaksaa vetää monta tastingia putkeen kun yksi tasting koostuu tavallisesti kolmesta lasillisesta…! :P

Miehen appron tulos? Hän ei selvittänyt kaikkia pisteitä – mikä saattoi olla hyväkin lasillisten määrä huomioiden… :D Kuudelta tuli viestiä että “Olit oikeassa, joudun luovuttamaan….”

 


lauantai 26. heinäkuu 2014

Kun kaksi eri mieltä matkustaa

”Mä en vois kyllä koskaan matkustaa sun tyylillä!” mies totesi eilen kesken illallisen.

Olimme saapuneet Épernay’hin Champagneen tuntia aiemmin ja lähteneet nälkäisinä etsimään ravintolaa. Minun valintani perusteella istuimme tavallisessa, edullisessa all-round pizza/pasta/salaatti/grilliruoka –paikassa, jolle mies heti nyrpisteli nenäänsä kun ”tää on ihan selvästi sellainen valmisruokapaikka”.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(Kuva ei ole eiliseltä.)

Arvostan hyvää ruokaa, ja näin itsekin ettei illallispaikkamme ollut sellainen, jossa suoranaisesti nauttisi suuria kulinaristisia elämyksiä. Mutta nälkä lähtee sielläkin. Vatsa täyttyy yhtä lailla halvalla ja mauttomalla kuin kauniisti kootulla, laadukkaammalla annoksella, vaikka kokemus on tietenkin aivan eri.

Mies murisi, koska hänen maailmassaan kaikki ruokailut saisivat olla näitä laadukkaita kokemuksia. Jonkinasteisia murahduksia on kuulunut myös tiettyjen hotellivalintojen kohdalla.

Itse taas olen tottunut omilla reissuillani täyttämään masun purkkitonnikalalla ja kaupan vihannestiskien tarjonnalla. Asun paikoissa, joissa on keittomahdollisuus ja valmistan itse suurimman osan matkan aikana syömistäni pöperöistä. Ja pöperö on nimenomaan hyvä sana kuvaamaan niitä ruokia. ;)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hyvä ravintola muodostaa minulle yhtä lailla nautinnollisen elämyksen kuin miehellekin, mutta meidän erona on se, että minä olen tyytyväinen myös säilyketonnikalavaihtoehtoon.

Olen tyytyväinen hyvin pienestä. Matkani onnistuminen ei liity tekijöihin kuten jokapäiväinen gourmet-ruokailu tai vähintään neljän tähden hotelli kaikilla mukavuuksilla.

Lauantai_kuvitus2

Majoituksen suhteen minulle riittää, kun paikka on puhdas, siellä tulee lämmintä vettä eikä lattioilla ihan hurjasti vilistele torakoita tai muita ötököitä (tiedän, että on maailmankolkkia joissa ötököitä juoksee viiden tähden hotelleissakin, mutta niissä kolkissa en vielä ole käynyt).

Majapaikka saa myös mieluusti sijaita keskustassa, pidän siitä kun voi suoraan astua keskelle tapahtumien sydäntä. Palveluilla ei ole niin väliä. En hermostu jos hotellilla ei ole tarjota minun ruokavaliooni sopivaa aamiaista tai huoneessa ei ole minibaaria. En kaipaa edes respaa.

Lauantai_kuvitus1

Olemme reissailleet miehen kanssa suhteellisen paljon 10 vuoden aikana, ja erilaisuudestamme huolimatta matkat sujuvat hyvin. Välillä kuitenkin tulee ristiriitatilanteita. Eilen taas mietin, miten mies viitsii minun kanssani ylipäänsä reissuun lähteä, kun hänellä on niin perin toisenlainen laatunäkökulma. Ja erilaiset taloudelliset mahdollisuudet ylläpitää tätä laatua.

Mies möksähti eilen kun lähdin aamulla supermarkettiin hakemaan aamupalaa. Edellisaamuinen aamiaiskahvilakaan ei kelvannut. Vaikka mistään riitatilanteista ei sentään ole kyse, niin kyllä välillä tekee mieli sanoa että mene hyvä ihminen itseksesi niihin paikkoihin jotka kelpaavat sinulle, en minä pane pahakseni. Ja on tullut sanottuakin.

Möksähtelyt menevät kuitenkin puolin ja toisin nopeasti ohi. :) Minun vastahakoisuuteni maksaa hotellin croissant-aamiaisista on epäilemättä aivan yhtä epäjoustavaa asennetta kuin miehen haluttomuus syödä aamupalaksi kaupan salaattia. ;) Mies joutuu myös kärsimään minun suunnattomasta hitaudestani, valmiuteni vaikka tsekkautua ulos hotellista on säätämisessään ja kestossaan ihan omaa luokkaansa… ^_^

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vaikka intressimme ovat pitkälle yhteiset, on meillä matkaillessa eri näkemys myös siitä, miten parhaiten tutustua kohteeseen. Miehelle riittää kaupunkikohteessa yksi tärkeimmät nähtävyydet kattava kävely, sen jälkeen laatuaikaa on vetäytyä mukaviin ravintoloihin ja viinibaareihin tai rentoutua hotellin allasosastolla (millaista tosin harvoin minun varaamastani majapaikasta löytyy ;)).

Minulle laatua on kokea kaupunki kaikilla aisteilla, erityisesti jaloin ja silmin. Minä kävelen. Kävelen ja kävelen. Haluan kääntyä aina vain uudesta kadunkulmasta ja odotan ahnaasti mitä jokaisen kulman takaa löytyy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pienessä Beaunessa kävelin samat kadut moneen kertaan. En saanut tarpeekseni paikan kauneudesta. Paras tunne on se, kun alat ystävystyä kaupungin kanssa. Käännyt katedraalilta ja tiedät, että tämä katu kaartuu pian aukiolle, ja sieltä lähtee se pieni kahden talon väliin puristunut kuja jolta pääset kivaan viinibaariin.

En tietenkään sano että minun tyylini matkustaa on kenenkään toisen tyyliä parempi. En pidä mieheni mieltymyksiä sen huonompina. Ne ovat hänen tyyliään ja minulla on omani.

Lauantai_kuvitus9

Ja jokainen päivä tuo myös ne hienot hetket, jotka silottavat kitkat.

Löydän itseni usein hymyilemässä lempimuistoilleni reissuiltamme.

Kun kävelimme hämärässä Atlantinmeren aaltoihin ensimmäisen yhteisen matkamme ensimmäisenä iltana. Kun katselimme auringonlaskua viiniviljelmien keskellä Etelä-Afrikassa, kylmät valkoviinilasit käsissä helmeillen. Kun mies ojensi minulle Venetsiassa tuliaisruisleivän. Kun astuimme yhdessä ulos lumikimalteisten huippujen keskellä Aiguille du Midillä. Ne hetket tekevät matkan.

Miten teillä sujuu matkustus kumppaninne kanssa? Asettavatko erilaiset mieltymykset tai taloudelliset epäsuhdanteet haasteita?