Reissun aikana sähköpostiini oli pudonnut kiinnostava meili Mariela Sarkimalta. Tai ainakin luulisin tämän kiinnostavan monia teistä! :)

Marielahan tunnetaan mm. Make Up Bible -kirjastaan (ja tietysti mittavasta urastaan meikki- ja hiustaiteilijana), ja nyt hän etsii malleja ensi keväänä julkaistavaan Hair Bible -kirjaansa.

Haussa on eri ikäisiä ja näköisiä tyttöjä ja naisia eikä aikaisempaa mallikokemusta tarvita.

.

Koekuvaustilaisuus järjestetään Helsingissä Apollo Caféssa, Kauppakeskus Forumin sisäpihalla (Mannerheimintie 16) keskiviikkona 29. 5. klo 14-18. Malliehdokkaat kuvataan saapumisjärjestyksessä, eli kannattaa tulla ajoissa paikalle. Kuvaukseen olisi hyvä saapua mahdollisimman luonnollisella meikillä ja hiuksilla. Marielan tiimi loihtii kaikkien hiukset ja kasvot kuvauskuntoon.

Mariela valitsee mallit yhdessä kirjan kuvaajien ja graafikon kanssa ennen juhannusta. Kaikille koekuvaukseen osallistuneille ilmoitetaan sähköpostitse ovatko he päässeet mukaan. Hair Bible -kuvaukset alkavat kesällä ja jatkuvat koko loppuvuoden. Varsinaiset kuvauspäivät sovitaan kunkin mallin kanssa henkilökohtaisesti erikseen.

Kuulostaa tosi kivalta tilaisuudelta! Osalle valituista tullaan tekemään kunnon muodonmuutoksia, toiset pääsevät poseeraamaan kampauskuviin ja osan kanssa irrotellaan oikein muotikuvissa. :) Kuvat Marielan edellisessä kirjassa, Make Up Biblessa, olivat upeita! Myös tässä kirjassa oli käytetty ns. “tavallisia” ihmisiä, ei mitään mallitoimistojen malleja. Eli nyt vain kaikki kiinnostuneet jonoon Apollo Caféhen 29. toukokuuta. :)

Terkut Barcelonasta.

Olen havainnut, että tykästyn kaupunkiin joka vierailullani enemmän ja enemmän. Viimeistään nyt voin sanoa että se on liittynyt ehdottomien lempikaupunkieni kastiin Lissabonin ja Ateenan rinnalle.

.

.

Pääsin osallistumaan ystäväni Luisin viimeisimpään maalausprojektiin.

Teoksen nimi on It’s About People. Mun kädet pääsi paraatipaikalle :) Maalaukseen on osallistunut muitakin Luisin Couchsurfing-vieraita.

Sateen yllättäessä keskiviikkona olimme juuri sopivasti Suklaa-museon ulkopuolella. Ei mikään hullumpi paikka paeta kuuroa. :)

Samassa rakennuksessa museon kanssa on myös suklaakoulu. Museon sisäpihan kautta voi seurata ikkunoiden läpi kun oppilaat työstävät suklaasta herkkuja ja melettömiä taideteoksia.

…eikä ehkä vähän tehnyt mieli hyvää tummaa suklaata kierroksen jälkeen..! Aijjai kun sai huulilleen kupin kuumaa maitokahvia ja 85-prosenttisen suklaapalan. Museon suklaapuodista voi ostaa suklaata vaikka missä muodossa – myös sokerittomia konvehteja.

Edullisen suolaisen nälkään (jos nyt ei siis Mäkkäri kiinnosta) suosittelen Bilbao Berria -tapasbaaria Bornin kaupunginosassa Placa Nova -kadulla. Turistialueilla tapakset ovat kalliita ja saatat maksaa monta euroa pelkästä perunaviipaleesta. Bilbao Berrian tapat ja pintxot maksavat 1,65€ ja ovat oikein tyydyttävän (heh) kokoisia. Lasi talon viiniä on 1,80€. Tietysti tällaiselle leivän välttelijälle tarjonta on vähän rajallinen (80% tapaksista on leipäviipaleella) mutta etenkin lihanpurija löytää täältä useita leivättömiäkin vaihtoehtoja.

Kävin paikassa viime syksynä ja olihan sinne palattava kun en toistaiseksi ole halvempaa tapas-paikkaa kaupungista bongannut. :)

Eilen kävimme päiväretkellä Sitgesin kaupungissa jonne on Barcelonasta 30 minuutin junamatka. Tyylikäs rantalomakohde. Hassua että kesäkuuhun on vain pari viikkoa ja vielä oli rannat ihan tyhjillään.

Luis sanoi ettei mielellään näkyile niin hirveästi blogissani niin rajataan sitten pois… ;)

Löysin muuten Sitgesistä ehkäpä parasta sokeroimatonta jäätelöä mitä olen koskaan maistanut – Artesania Pura Olivier -jäätelöbaarista. Luiskin totesi että ei herranjestas miten hyvää, ja ihmetteli miksi jäätelöä pitää sokerin kanssa edes valmistaa kun kerran sokeroimattomanakin saa näin autenttisen makuista tavaraa. Ei nimittäin maistunut yhtään keinotekoisille makeutusaineille. Otin hasselpähkinän ja kahvin makuiset pallot ja makustelin niitä ihan seitsemännessä taivaassa.

Jostapa pääsenkin kysymykseen – onko kellään vinkata mistä Suomessa saisi hyvää sokeroimatonta jäätelöä? Itse en ole sellaista vielä löytänyt.

Natural Coden valikoimaan kuuluu kaksi maskaraa. (Edit. höpönlöpön, eipäs kuulu vaan kuusi..! :D Nyt satikutia bloggaajalle puutteellisesta taustatyöstä. ^_^ Nämä esiteltävät kaksi ovat vain ne uusimmat jäsenet NC-ripsariperheessä.)

Dual Booster Mascara antaa käyttäjänsä valita joko tuuhean tai luonnollisen lopputuloksen, Dual Drama taas lupaa samalla tuuheat ja megapitkät ripset.

Toinen näistä ripsareista oli minusta oikein hyvä, toinen taas pahimpia maskarafloppeja mitä olen kokenut vuosikausiin.

Dual Booster -ripsarissa on hyvin perinteiseen muotoon leikattu kuituharja (Lumenen sanoin “megasuuri”, minusta tämä ei ole vielä megaa nähnytkään :D)) ja kaksoissvarsisysteemi, joka antaa käyttäjän valita tuuheamman ja luonnollisemman lopputuloksen välillä.

Kun harjan vetää ulos kohdasta 2, tulee ulos tosi ohut varsi ja suurin osa harjan maskaramassasta on pyyhkiytynyt pois tuubin sisään jäävän kakkosvarren toimiessa tehokkaana “kaapijana”. En itse pidä tämän mallisista harjoista koska ne eivät mielestäni erottele hentoja ripsiäni tarpeeksi, mutta Dual Booster -harja yllätti kivalla tuloksellaan. Natural Volume -”asetuksella” ripset piirtyvät esiin kauniisti eivätkä jää yhtään paakkuisiksi.

Kohdasta 1 vetäessä ohut varsi jää paksumman sisään ja harjan mukana tulee paljon enemmän massaa. Hämmästyin miten erilaiselta harjan pää näyttää paksummalla massalla, tuijotin harjaa pitkään ja mietin että voiko tämä olla jollain taikuudella vaihtunut ihan eri harjaksi… :D No, samahan se toki on, ja nyt ripset jäävät todella paksuiksi. Tulos on silti siisti (tosin ei yhtä eroteltu kuin polymeeriharjalla), ja tätä maskaraa olen käyttänyt ihan mielelläni. Oli itse asiassa tosi mielenkiintoista kokea näin konkreettisesti, miten suuri merkitys sillä on kuinka paljon hylsyn kaula annostelee massaa harjaan.

Dual Drama Mascara olikin sitten suuri hämmennys. Katsokaa tätä harjaa ja massaa, kuvat puhuvat puolestaan. Ehkäpä kävi niin onnettomasti, että minulle sattui maanantaikappale…? Dual Draman harjan mukana tulee hurja määrä kosteaa massaa ja koostumuksen sisältämät kuidut törröttävät kökköisinä siellä täällä. Massaa tulee kerralla niin paljon ja niin epätasaisesti harjaan asettuneena, että sitä on käytännössä pakko pyyhkiä sormella pois ennenkuin harjaa voi viedä ripsiin.

Lumenen sivuilla kerrotaan, että Dual Draman “muoviharjassa on tehostepää, joka annostelee massan tehokkaasti ja erottelee samalla ripset kauniisti. Tehostepäällä voi vielä vahvistaa silmän ulkonurkan ripsiä tai viimeistellä alaripset.”

Tehostepää…? Minun kappaleessani harjan päätä ei edes näy koska se jää massahupun peittoon. Tuolla kun yrittäisi alaripset viimeistellä saisi varmasti yhden ison mehevän klimpin…! :)

Dual Draman koostumuksen kerrotaan sisältävän 4 mm pitkiä kuituja, jotka tarttuvat ripsien päihin tehden niistä pidemmät. Minulla tulos on niin epäsiisti risukasa eri suuntiin törröttäviä kuituja että en oikeasti voi uskoa että maskara on suunniteltu toimimaan näin. Kokeilin maskaraa kerta toisensa jälkeen ja pyörittelin epäuskoisena päätäni. Aivan hirveät ripset. Ihan harmittaa että en ottanut teille tuloksesta kuvaa. (Täytyy lisätä sellainen tänne vaikka myöhemmin, oikeasti kokonaan unohdin ripsikuvat tätä juttua varten.)

Millaisia kokemuksia teillä on Natural Coden maskaroista? Olen varma että joku on saanut paremman tuloksen “Tupladraamalla”, tuskin se muuten olisi enää edes markkinoilla. :)

Kaikki esitellyt Natural Code -tuotteet on saatu Lumenelta.

Tänään esittelyssä Natural Code -luomivärisarjan pigmenttisempi porukka.

Trio nro. 6, Smoky. Hopea – kanervainen liila – mustanharmaa.

Harmaanliila Smoky on vihreän Indien ohella toinen lempparini NC-paleteista. Tällä triolla saa mielestäni oikein pätevän juhlameikin. Pigmenttiä on ilahduttavasti ja väriharmonia toimii. Lisäsin sisänurkkaan vaaleaa hopeaa Denim-paletista, näin tumma meikki kaipaa aina sen pienen valokohdan.

Trio nro. 3, Denim. Vaalea hopea – “kasari”sininen – tumma indigonsininen.

Myös Denim-paletissa on kiitettävästi pigmenttiä. Eri asia on sitten tykkääkö tällaisesta värimaailmasta. Itse kuulun niihin joiden mielestä kasari/farkkusiniset meikit sopivat parhaiten tummemman ihonsävyn omaaville ruskeasilmäisille. Sininen ei minusta ole yhtään omiaan korostamaan kalpeaa pohjoismaalaista sävytystä, ja vaarana on usein “ABBA-Agnetha-look”. Mutta jollain tummaihoisella siniset meikit ovat WOW..!

Trio nro. 8, Chic. Viileä vaalea beige – punaruskea – tummanruskea.

Nyt kyllä yllätytte – koko joukon tavallisin perussävypaletti on ainoa, joka sai pysyvän paikan meikipussistani. :) Käytän sitä joka viikko. Ruskeitahan on monenlaisia, ja Chic’issä vain sattuu olemaan juuri sopivat ruskeat korostamaan minun silmieni sinistä sävyä. Jännä että paletista ei tehty kauttaaltaan lämmintä (punaruskea on niin dominoivan lämmin), mutta loistavasti näkyy viileä beige toimivan lämpimänkin rinnalla. Tummanruskea sävy on neutraali.

Pigmenttiä ei ole yhtä paljon kuin Smokyssa ja Denimissä ja laatu etenkin beigessä on vähän kuivahko ja kariseva, mutta silti tykästyin tähän. Chic on nytkin minulla Barcelonassa mukana matkan ainoana luomivärinä. Se on niin helppo! :)

Sitten vielä parit “sekasotkut”. :D Tai yksi sekasotku – tuohon vasemmanpuoleiseen lätkin värejä kaikista NC-paleteista ja tulos oli odotetusti  tuollainen sirkushommeli. Mutta välillä on kiva tehdä noita “meikkikakofonioita” just for laughs.

Oikeanpuoleisessa yhdistin Lulu-paletin violetteja Indie-paletin omenanvihreään. Olen aina tykännyt vihreän ja violetin liitosta, vaikkeivat sävyt toisiinsa luontevasti liu’ukaan.

Natural Coden luomivärisarjaan kuuluu vielä kahdeksaskin trio, sellainen tosi vaalea beige jonka nimeä en muista, mutta sen jätin esittelyn ulkopuolelle kun se on niin extratylsä meikkikuvien kannalta. Tuloksena olisi lähinnä ihonvärinen silmä. Pahoitteluni. :)

Huomenna mietteitä Natural Coden ripsiväreistä.

Noniin, nyt tulisi sitten vihdoin viimein katsausta Lumenen Natural Coden uudistettuihin luomiväreihin. :) “Uusi” sanan voi hyvin laittaa lainusmerkkeihin, sillä uudistetut versiot lanseerattiin jo vuosi sitten. ^_^

Esittelin alkuperäiset Natural Code -triot blogissa omalla teemaviikollaan syksyllä 2011, ja nyt teen vähän samanlaisen läpikäynnin näistä uusista luomiväreistä. Ihan viikon mittaiseksi en teemaa nyt venytä mutta parin-kolmen postauksen verran olisi Natural Codea tarkoitus katsastaa.

Totean muuten nyt samantien, että minusta nuo vanhat NC-luomivärit olivat kivempia. Sävyvalikoima oli persoonallisempi ja ehkäpä jopa laatu tuntui hitusen paremmalta. Näissä uusissa on mielestäni kauttaaltaan hieman hennompi pigmentti muutamaa yksilöä lukuunottamatta, ja meikkaustulos on mieto ja “turvallinen”. Sopivat siis hyvin ihmisille, jotka eivät halua selkeän värikkäita meikkejä, mutta kokeilevat mielellään muitakin sävyjä kuin ruskeaa ja beigeä.

Trio nro 9, Divine. Vaalea roosa – koralli – hento vaaleanruskea.

Todella nätti kokonaisuus, mutta ruskea olisi saanut makuuni olla edes vähän tummempi. Triolla ei saa oikein minkäänlaista kontrastia aikaiseksi. Sopii loistavasti sinisilmíselle, ja miksei vihreillekin silmille.

Trio nro 1, Roxy. Vaalea hammastahnan sävy – sinivihreä – tummempi sinivihreä.

Harmoninen trio jossa kaikki sävyt sulautuvat luomella lähes yhdeksi. Klassinen kesäluomivärisävy joka toimii upeasti ruskettuneella iholla. Roxyn sävyt kannattaa asetella paikoilleen vaahtomuoviapplikaattorilla, siveltimellä ei pigmenttiä oikein irtoa.

Trio nro. 7, Lulu. Hento vaaleanpunainen – pastelliliila – violetti.

Kauniit violetit sävyt mutta pigmenttiä niin vähän että true-violetin ystävä pettyy. Pastelliliila muistuttaa MACin Beautiful Iris’ta joka on kautta aikain lemppariliilojani, mutta NC-version pigmentti on siitä vain kalpea aavistus.

Trio nro. 4, Indie. Vaalea omenanvihreä – kullanvihreä – oliivinvihreä.

Yksi lempparipalettejani tästä Natural Code -kattauksesta. Sävyharmonia muistuttaa L’orealin edesmennyttä Golden Green -trioa joka myös on suosikkejani. Indiessä on suhteellisen kiitettävästi pigmenttiä (mutta suosittelen silti vaahtomuoviapplikaattorin käyttöä) ja sillä saa tosi kauniin vihreän kokonaisuuden jossa on pikkuisen kontrastiakin ja sävyt erottuvat toisistaan.

    

Millaisia kokemuksia teillä on Natural Coden uudistetuista luomiväreistä? Jäikö joku kaipaamaan vanhoja? Itse tykkäsin hurjasti vanhan linjan pinkki-turkoosi-ruskeasta Jollysta ja kellanvihreä – turkoosi – ruskeasta Daringista.