Tein uuden vuoden lupauksen, jonka vuoksi olen ollut koko tammikuun iloinen ja onnellinen.

Lupasin palata vanhojen harrastusteni pariin ja löysätä bloggaustahtia. Ennenkaikkea lupasin ottaa yhteyttä vanhoihin ystäviini ja elvyttää rakkaan kirjeenvaihtoharrastukseni. Enemmän aikaa ystäville ja itselle, vähemmän aikaa selkä jumissa koneen äärellä.

Teille lukijoille tämä lupaus on tietenkin näkynyt blogipostausten harvenemisena. Se ei välttämättä ilahduta niitä lukijoita, jotka mielellään lukisivat uusia päivityksiä joka päivä. Minulla on kuitenkin parempi fiilis näin. Noin kolme postausta viikossa tuntuu nyt hyvältä tahdilta. Joskus voi tulla useampiakin, joskus vähemmän.

Bloggaus on aivan ihanaa ja ehdottomasti tärkeä osa elämääni, mutta se oli ottanut vähän liiankin suuren palan vapaa-ajastani. Minun on jotenkin ollut vaikea luottaa siihen että kyllä te lukijat täällä varmaankin pysytte mukana vaikka en olisi joka ikinen päivä vastaamassa kommentteihin tai julkaisemassa uutta postausta, ja siksi en osannut rentoutua vaan tuntui että kaikki liikenevä vapaa-aika tulisi käyttää blogiin…. Ja kun niitä ideoitahan riittää, asiaa ei yhtään auta että minulla todella olisi blogijuttuja kirjoitettavana melkein kellon ympäri! ^_^

Mutta nyt olen luvannut tehdä tänä vuonna toisin.

Viime viikkoina olenkin……

….lukenut paljon.

…koonnut valokuvistani kirjoja. (Projekti joka on odottanut toteuttamistaan jo varmasti viisi vuotta…)

…kirjoittanut pitkiä kirjeitä. Ja tämä on ollut minulle tärkeintä.

Kirjekansio

Minulla on ystäviä 20 maassa ympäri maailmaa. Ystäviä, joiden kanssa olen kirjoitellut kirjeitä 15 vuotta ja joista monet olen myös tavannut. Tässä parin viime vuoden aikana kirjoitustahti on kuihtunut lähes olemattomaksi, mistä olen tuntenut suurta syyllisyyttä.  Olen huono ystävä. Mutta nyt siihen tulee taas muutos! :) Käsissä tuntuu vähän kankealta kun ei ole tottunut kirjoittamaan kynällä, ja käsialakin näyttää jotenkin kömpelöltä (oletteko muuten tulleet ajatelleeksi, että opiskelujen jälkeen ei oikeastaan koskaan enää ole tarvetta kirjoittaa mitään muistilappua pidempää käsin…?). Saa nähdä alkaako kirjoitus tässä pikkuhiljaa sujua jouhevammin…!

Olen niin ylpeä itsestäni kun olen saanut monta pitkää kirjettä postiin. :) Yksi ystävä on saanut tässä välillä vammaisen lapsen, toinen on jäänyt työttömäksi, kolmas on saanut levytyssopimuksen… Paljon on kuulumisia kerrattavana.

Tässä minä ja yksi rakkaimmista ystävistäni, kreikkalainen Marianna. Marianna on kerran ollut blogissa meikkimallinakin, lomatunnelmissa syyskuussa 2010. :)

Onko teistä kukaan harrastanut kirjeenvaihtoa? Nythän tuollainen vanha kunnon etanaposti on ollut blogosfäärissä pinnalla blogien kuten Häkkitiikeri ja Valkoinen Enkeli ansiosta. Vangeille en ole itse koskaan kirjoittanut.

* * *

Lähetän tässä lopuksi vielä terveiset niille lukijoille, jotka odottelevat vastausta sähköpostiviesteihinsä. Olen kovasti pahoillani että joudutte odottamaan vastausta. Saan välillä todella paljon viestejä joissa kysytään yksityiskohtaisia ihonhoito- tai meikkivinkkejä, ja näihin vastaaminen vaatii aikaa ja keskittymistä. Arvostan lukijoitani ja vastaan viesteihin mielelläni kykyjeni mukaan, mutta välillä käperryn töiden jälkeen mieluummin sohvalle lukemaan kirjaa tai katsomaan Dexteriä mieheni kanssa, kuin vietän saman ajan koneella sähköpostin parissa. Toivottavasti ymmärrätte, ettekä loukkaannu jos vastaus saapuu vasta viiden päivän tai kahden viikon kuluttua. Joskus minua voi myös muistuttaa, jos asia on erityisen tärkeä. :) Joku viesti voi nimittäin myös ihan rehellisesti unohtua.