tiistai 18. joulukuu 2012

Mainonnan läpinäkyvyys blogit vs. lehdet

Miksi blogeja koskee tuotesijoittelun ja mainonnan saralla eri säännöt kuin aikakauslehtiä?

Se on asia, joka on ihmetyttänyt ja häirinnyt minua siitä saakka kun aloin bloggaajana vastaanottaa tuotelähetyksiä eri firmoilta.

Olen halunnut kirjoittaa asiasta jo pitkään, mutta kun luin eilen Ylen Uutisista Sanna Ukkolan loistavan jutun ”Viiden Tähden Toimittajat” (kiitos lukijoilleni linkkauksesta!), päätin vihdoin pukea ajatukseni postaukseksi.

 

Juttu1

Blogosfäärissä vallitsevat kaikille tutut säännöt siitä, että kirjoittaessa promootiotarkoituksessa vastaanotetusta tuotteesta on tekstissä aina käytävä ilmi tuotteen alkuperä.

Jos bloggaaja erehtyy unohtamaan maininnan tuotteen alkuperästä, on tarkkaavainen lukija heti heristämässä sormeaan ja muistuttamassa että bloggaaja harjoittaa PIILOMAINONTAA. Ja lukijahan on oikeassa. Lukijoiden on aina pystyttävä erottamaan milloin blogissa esiintyvä tuote on promootiotarkoituksessa bloggaajalle lähetetty.

Miksi sitten aikakauslehtiä eivät sido nämä samat säännöt?

Eikö säännön pitäisi päteä oli media mikä hyvänsä?

Kun blogien ja PR-firmojen yhteistyö oli joitakin vuosia sitten vasta lapsen kengissä, ei osa bloggaajista aina vaivautunut mainitsemaan miten tuote oli heidän haltuunsa päätynyt. Lukijatkaan eivät olleet niin valppaita suhteellisen harvoin blogeissa näkyvien ilmaistuotteiden suhteen.

Sitten blogien tuotesijoittelusta alkoi nousta puheenaihe. Yhä useammat lukijat alkoivat jättää paheksuvia kommentteja ilmaistuotteiden alkuperästä vaikenevien bloggaajien kommenttibokseihin. Lukijat olivat oikeutetusti närkästyneitä siitä, ettei heille annettu läpinäkyvyyttä tuotearvosteluiden / ”iiik tää huulipuna on niin parasta!!!” -postausten taustatekijöihin.

Kommentteja lukiessani huomasin miettiväni, lähettävätkö lukijat myös aikakauslehdille samanlaista palautetta…? Miksi bloggaajan harjoittama piilomainonta ärsyttää ja tuntuu väärältä, mutta naistenlehdessä se on ihan ok?

Vai eivätkö aikakauslehtien lukijat ole ymmärtäneet, mistä valtaosa juttujen tuotteista on peräisin..?

Juttu2

”Vuoden Parhaat Tuotteet”, ”Toimittajien suosikit”, ”Kesän Must-meikit”. Suosittuja, säännöllisin väliajoin lehdissä toistuvia juttuja. Vaan eivät ne purnukat mitään toimittajien kotikaappien suosikkeja ole. Artikkelit koostetaan hyvin pitkälti PR-firmojen ja maahantuojien toimitukseen lähettämistä tuotteista. Aivan niin. Niistä samoista mitä bloggaajatkin vastaanottavat.

Ja suosikkinaistenlehtesi artikkelin lopussa ei takulla lue, P.S. ”Toimittaja se-ja-se ei ostanut Weledan Skin Food –voidetta itse vaan se päätyi hänen suosikikseen koska firma X ja Y lähetti sen meille.”

Niinikään tavalliselle kuluttajalle lienee suhteellisen epäselvää lehden suurten mainostajien ja toimituksellisen sisällön välinen yhteys. Kuinka usein luette naistenlehdistä kritiikillisiä tuotearvosteluja? Siihen on selvä syy miksi ette lue. Eivät lehdet millään tilausmaksuilla elä vaan mainostuloilla. Ja kukas nyt ruokkivaa kättä purisi….

Bloggaaja on lakia rikkova pahis jos kirjoittaa promokassin sisällöstä ikiaikaisina suosikkituotteinaan, mutta aikakauslehden toimittaja ei.

Miksi?

.


91 Responses to “Mainonnan läpinäkyvyys blogit vs. lehdet”

  1. Salla kirjoitti:

    Naulan kantaan Sanni! Olen monesti miettinyt samaa naistenlehtiä lukiessani, että tuotteen kohdalla oleva teksti on varmastikin suoraan kosmetiikkafirman esitteestä, ei oikean ihmisen oikea mielipide. Ja joskus olen haksahtanut johonkin “ihmeitä tekevään” tuotteeseen ja todennut, että toimituksessa ei varmaankaan ole tuotetta oikeasti kriittisesti testattu.

    Kiitos sinulle siis aidoista ja rehellisistä mielipiteistä! Olen monesti todennut, että jos Sanni kehuu, niin tuotteen on oltava OIKEASTI hyvä! ;D

    Ihanaa joulua sinulle ja kiva kun olet taas kotona kirjoittamassa kosmetiikasta <3

  2. R kirjoitti:

    Minulle on aina ollut selvää, etteivät toimittajat itse osta lehdessä “testattavia” tuotteita. Ne ovat työvälineitä siinä missä muutkin.. Eihän kukaan oleta, että esim sairaanhoitaja ostaa itse laastarit, sideharsot yms työvälineet. Huono vertaus, mutta noin siis itse ajattelen, että meikit vain sattuvat olemaan kauneustoimittajan työvälineitä. Lehdistä luen mielelläni “kuivashampoot vertailussa” tyylisiä juttuja, joissa on sentään joka tuotteen kohdalla jonkinlainen kuvaus tuotteen toimivuudesta. Tyyliin “testaaja Maija koki, että tämä kuivashampoo teki hiuksista puhtaan tuntuiset, mutta se ei tuuheuttanut hiuksia kuten kuivashampoo b.” Tiedä sitten kuinka luotettavia nuokaan arviot ovat.. Mutta sen sijaan en ollekaan jaksa lukea tekstejä, jotka ovat yleistyneet esim. Trendissä, jossa kauneustoimittaja esittelee “kiinnostavimmat uutuudet” ja teksti on kuin suoraa mainostekstiä eli tyyliin “lorealin uusi shampoo sisältää kristallihiukkasia, joka lupaa tehdä hiuksista kiiltävät”, mutta missään ei lue, että testasiko toimittaja tai kukaan tuotetta ja toteutuiko lupaus kiillosta. En siis jaksa lukea täysin samaa tekstiä kuin mikä toistuu jo tv-mainoksissa tai lehtien selkeissä mainossivuissa.

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      En usko että kukaan muukaan on kuvitellut että toimittajat ostavat testituotteita.

      Tässä jutussa halusin kyseenalaistaa sen, miksi lehtimedian ei tarvitse mainita ilmaistuotteista mutta blogimedian on. Sillä oli formaatti mikä hyvänsä, niin mainos kuin mainos. Tuote on lähetetty kummallekin taholle promootiotarkoituksessa. Toiselta odotetaan täyttä läpinäkyvyyttä asian suhteen, toiselta ei.

      Jos lehdessä on juttu “Toimittajien suosikit”, niin silloin esimerkiksi on kyseessä aivan erityyppinen artikkeli kuin “Testasimme syksyn uutuudet”. Jälkimmäisessä jokaiselle on enemmän tai vähemmän selvää, ettei kyse ole toimittajien omista, itse ostamista tuotteista. Mutta ensimmäisessä ei. Ja siltikin myös tuon artikkelin tuotteet ovat varmasti 90-prosenttisesti toimitukseen lähetetyistä promotuotteista valittuja.

  3. Laalaa kirjoitti:

    Blogisi on mahtava, luen tätä lähes päivittäin, mutta harvoin tulee mitään kommentoitua. Mutta sanottakoon nyt se, mikä tuli mieleeni lukiessani viimeisintä kirjoitustasi elannon hankkimisesta kesälomamareissun jälkeen. Olisin ihan valmis maksamaan pientä vapaaehtoista korvausta hyvälle blogistille. Esimerkki: olen viimeaikoina tilannut paria ns. naistenlehteä. Olen tilaukset lopettanut heti tutustumisjakson jälkeen, koska en ole kokenut saavani lehdistä oikein mitään irti. Mutta sinun ja muutaman muun blogistin juttuja luen ahkeraan suurella mielenkiinnolla ja tyydytyksellä. Mieluummin antaisin muutaman roposeni teille, kuin sille “taas niin tavalliselle” lehdelle. Blogi olisi tietenkin edelleen maksuton, mutta antaisi halukkaille mahdollisuuden pienen korvauksen antamiselle. Mahdoton ajatus?

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Blogi olisi tietenkin edelleen maksuton, mutta antaisi halukkaille mahdollisuuden pienen korvauksen antamiselle. Mahdoton ajatus?

      Nöyrä kiitos Laalaa ajatuksestasi, se lämmittää kovasti, mutta en osaisi omalla kohdallani toteuttaa tuollaista. Ja luulen, että joku laki sen varmaan kieltääkin…?

      Me Indiedays-bloggaajat saamme muuten korvausta blogin pitämisestä (kuten käsittääkseni kaikki eri portaaleihin ja lehtiin sainatut blogit), eli ihan pelkkien Ahvenanmaa-tienestien varassa en ole. ;) Mutta kiitos sinulle arvostuksestasi blogiani kohtaan, se on itsessään jo suuri palkkio. <3

Kommentoi