torstai 03. tammikuu 2013

Näin minä syön! Eli kuinka saan farkut taas jalkaan :)

Kuten oli aiemmin puhetta, tammikuu on Karkkipäivässä ravintokuu. (Mutta älkää aihetta kammoksuvat peljästykö, ruokapostauksia tulee muutama viikossa eivätkä ne syrjäytä kosmetiikkapostauksia.)

Moni teistä on toivonut juttua ruokavaliostani ja tarkempaa selostusta siitä mitä itse asiassa syön. Etenkin induktio-vaiheen syömiseen liittyvät vinkit tuntuvat kiinnostavan.

Aamiainen03012013

Aamupala tänään.

Yhden jutun teen nyt heti alkuun selväksi. Olen valinnut syödä vähähiilihydraattisesti, koska se toimii minulla. Mutta en ole mikään karppaukseen hurahtanut, kaikille leivättömyyden ja perunattomuuden ihmemaasta vouhottava ruokasaarnaaja. En sano teille, että kaikkien kannattaisi syödä näin. Olen vain iloinen, että löysin ruokavalion josta minulle tulee hyvä olo niin mieleen kuin kehoon.

Koska monet mieltävät karppauksen pelkäksi painonpudotusohjelmaksi, haluan korostaa, että en yritä laihduttaa. Olen aina ollut normaalipainoinen ja hoikka. Kun siirryin nykyiseen ruokavaliooni kesällä 2011, painoni tippui n. 2-3 kiloa, josta suurin osa taisi olla nestepöhöä. Tämän jälkeen painoni on pysynyt välillä 49-50 kg siitä suuremmin heilahtelematta. Eli karppaus ei suinkaan tarkoita sitä, että paino jatkaa putoamistaan kuukausi kuukaudelta.

En pidä termistä ‘karppaus’, koska se tuntuu median raiskaamalta trendi-ilmaisulta. Sanan käyttö saa myös monen asennoitumaan jo valmiiksi negatiivisesti. Pidän enemmän nimistä ‘vähähiilihydraattinen tai hiilihydraattitietoinen ruokavalio’. Koska karppaus kuitenkin on lyhyempi sana, käytän välillä teksteissä myös sitä.

Masu2

Vatsa turvoksissa jouluviikon ruokailun jäljiltä, 31.12.2012

Miksi karppaan?

Vastaan kysymykseen kertomalla, mitkä asiat olivat pielessä.

1. Ruokavalioni oli järkyttävän yksipuolinen enkä osannut laittaa muuta ruokaa kuin eineksiä ja keittää pastaa ja riisiä.

2. Vatsani oli käytännössä aina turvoksissa, ja minulla jatkuvasti raskas olo ja mielettömiä ilmavaivoja.

3. Voimallisiin nälkäkohtauksiin liittyvät, verensokerin heittelyn aikaansaamat päänsäryt ja heikotukset olivat päivittäisiä seuralaisiani

Turvotusta ei pidä sekoittaa rasvakertymiin. Vatsasi voi siis näyttää potkupallolta ja tuntua pinkeältä, vaikka rasvaprosenttisi olisi pohjalukemissa.

Tilanne ruokavaliomuutoksen jälkeen:

1. Syön monipuolisesti  ja valmistan lähes kaiken ruoan itse kastikkeista kasvispihveihin.

2. Vatsani on litteä, olo on kevyt eivätkä kaasut jyllää suolistossa.

3. Nälän tunne on erilainen ja tulee hitaasti ilman heikotusta, nälän tuntiessani minulla on aikaa valmistaa ruokaa vaikka kaksi tuntia ilman näännyttävää “pakkosaadaruokaaNYTHETI!” -tunnetta

id_Masu

Vatsa tänä aamuna, 3.1.2013, induktion kolmas päivä

 

En ihannoi rasvan suurkulutusta, mikä sekin usein yhdistetään karppaukseen, mutta olen huomannut että nautin enemmän rasvaisista herkuista kuten kreikkalaisesta jogurtista ja juustoista kuin sokeri- tai tärkkelyspitoisista ruoista. Ehkä juuri siksikin nykyinen ruokavalioni tuntuu niin paljon tyydyttävämmältä kuin entinen. “Entisen elämän” sipsi- ja pullamässäyksestä tuli aina huono omatunto ja vähänkään tiheämpi herkuttelu näkyi heti vyötäröllä, mutta nyt kermainen jogurttiannos ja kookosjauhoon leivottu muffinssi voivat kuulua aterioihini vaikka päivittäin ilman että housut alkavat yhtään kiristää. :)

En osaa mitenkään hienosti tai asiantuntevasti selittää vähähiilihydraattisen ruokavalion aikaansaamia muutoksia elimistössä, mutta yritän tiivistää pienen tärkeän pätkän. Elimistön aineenvaihdunnalla on kaksi tilaa, joko rasvaan (lipideihin) tai hiilihydraatteihin (glukoosiin) perustuva. Karppauksessa tähdätään rasva-aineenvaihduntaan, jolloin elimistö käyttää energialähteenä pääsääntöisesti kehon omia rasvavarastoja.

Greens

Kun hiilihydraattiaineenvaihduntainen ihminen syö runsaasti rasvaista ruokaa, hän lihoo. Minun aineenvaihduntani oli matkan aikana vaihtunut takaisin hiilihydraattipohjaiseksi, mutta jatkoin silti tuttujen kermamunakkaiden ja täysrasvajogurttieni syömistä. Tämän seurauksena reiteni kuljettivat kotiin nohevat tuliaiset lisäsenttien muodossa ja vanhat farkut yllättivät ahtaudellaan.

Siksi uusi vuoteni alkaa nyt induktiolla; vaiheella, jonka kävin läpi kesällä 2011 aloittaessani karppauksen. Induktio on tri Robert Atkinsin käyttämä termi, jolla tarkoitetaan erittäin niukkahiilihydraattista, tiukasti rajattua ruokavaliota. Vuorokauden aikana nautitut hiilihydraatit pidetään n. 20 gramman tuntumassa tai alla. Tällä keinolla elimistö ikäänkuin “pakotetaan” siirtymään rasva-aineenvaihduntaan. Tätä tilaa kutsutaan ketoosiksi.

Alla kahden ensimmäisen induktiopäiväni ateriat. Ateriakokoni on yksi normaalikokoinen lautasellinen, pääaterioilla täysi ja muilla aterioilla vajaa. En noudata kirjaimellisesti Atkinsin induktiota jossa mm. maitotuotteet, pähkinät ja porkkana ovat kiellettyjen listalla. Syön tosin näitä ruoka-aineita vähemmän kuin normaalisti.

Ruokailut1_vk1

Tänään olen syönyt munakas-aamiaiseni lisäksi sinihomejuustolla ja paahdetuilla seesaminsiemenillä maustetun tonnikalasalaatin, ja illalliseksi teen varmaankin katkarapusalaatin halloum-juustolla. Hyvin salaattivoittoisesti mennään! :)

Koostan induktioruokailuni näin: joka aterialla (vihreitä) vihanneksia ja joku proteiinin lähde. Käytännössä jäävuorisalaattia (suosikkini rapeutensa ja riittoisuutensa vuoksi), parsakaalia, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, kurkkua, kalaa, katkarapuja, kananmunaa, sieniä ja erilaisia juustoja. Lihansyöjillä on helpompaa! :) Näiden lisäksi pieniä määriä pähkinöitä ja värikkäitä vihanneksia kuten tomaattia, porkkanaa ja paprikaa.

Parsakaali

Edellisen induktiovaiheeni aikana söin myös joinain aamuina mantelileipää ja minuuttisämpylää. Aamiaisesimerkkejä; juustoinen sipulimunakas, leikkelelautanen (juustoa, kylmäsavulohta, salaattia), tonnikalavoileipä (mantelileivällä) ja täysrasvajogurtti-raejuustosekoitus vadelmilla ja kookoshiutaleilla (maitotuotteet ja marjat voivat jarruttaa ketoosia osalla). Lihansyöjien aamiaisvaihtoehdot täydentyvät vielä pekonilla, täyslihanakeilla, kinkkuleikkeleillä jne.

Kyllä, induktioviikkojen ateriat voivat tuntua tylsiltä ja yksipuolisilta, etenkin jos on vasta aloittamassa kokeiluja vähähiilihydraattisella tiellä, mutta salaattilautastensa kanssa kärvistelijöille sanon tämän: vaihe on vain kaksi viikkoa*. Kun sen jaksaa, niin normaali-vhh-aterioiden koostaminen tuntuu ihan naurettavan helpolta! ^_^

*) Ellet ole voimakkaasti ylipainoinen ja siirtynyt vhh:lle laihdutusmielessä, silloin induktiota voi jatkaa pidempään.

Kohti kevyttä oloa ja päälle sujahtavia farkkuja, siis! :)


70 Responses to “Näin minä syön! Eli kuinka saan farkut taas jalkaan :)”

  1. MouMou kirjoitti:

    Täällä on kokeiltu (ennakkoluuloista huolimatta) samaa ja hyvältä on tuntunut. Pitäisi kohta testata uudelleen, jos sitä oppisi elämään vähemmällä (tai erilaisella) leivällä. :)

    • Mari kirjoitti:

      Nyt kyllä herätit mielenkiintoni:)Miten ihmeen pieni ihminen oikein olet,kun tuon painoisena olet vielä normaalipainoinen? Itse olen
      163cm pitkä ja ollut aina hoikka.Taannoin paino meinasi lähteä laskuun ja 52kg oli minulla se raja minkä alle olin alipainoinen.Kuvista ei tietysti välity mittasuhteet ihan todellisina,mutta minä olen jotenkin kuvitellut sinut suht pitkäksi.

      • Sanni Sanni kirjoitti:

        Oliko kommentti tarkoitettu MouMoulle vai minulle..? :)

        Jos minulle, niin painoindeksini on 19,5 eli normaalipaino. :) Olen 160 cm pitkä ja kooltani aika pikkuinen. Et ole ainoa joka on kuvien perusteella kuvitellut minut pidemmäksi tai muutenkin kookkaammaksi. :)

        • Mari kirjoitti:

          Sinulle,sinulle :)
          Empä olis ikinä osannu ajatella että olet
          pieni ihminen kooltasi.Jännä miten sitä muodostaa omat kuvitelmansa kuvien perusteella.Olisin varmaan lentäny pyrstölleni jos olisin livenä sinuun jossakin törmännyt ennen tätä tietoa;)Pitää nyt totutella ajatukseen että siellä ruudun takana onkin hoikka ja PIENI nainen :)Mielenkiinnolla lueskelen blogiasi ja tämäkin postaus kiinnosti kovasti koska itselläkin ollut samantyyppisiä vaivoja mahan kanssa ja kohan löydän jostain kadonneen selkärankani,aion kokeilla:)

        • Marika kirjoitti:

          Täytyy sanoa, että minäkin olen suorastaan järkyttynyt kuultuani pituutesi, heh! Olet kuvissa näyttänyt niin pitkäraajaiselta, että olen kuvitellut sinut jopa selkeästi keskivertoa pidemmäksi. Kai se on se hoikka rakenne?

          Itsellä siis mittaa 157cm ja painoa saman verran kuin sinulla, mutta vartalomalli tiimalasi. Musta ei saisi niin mistään kuvakulmasta mitään muuta kuin totuudenmukaisia tappikuvia. :)

          Täälläkin syödään melko vähähiilihydraattisesti, vaikkakin eri syistä. Vatsani ei kerta kaikkiaan kestä yhtään mitään viljoja tai perunaa. On uskomatonta, miten erilainen olo voi olla ilman niitä! Sinänsä en siis hiilihydraatteja välttele, mutta se tulee tämän ruokavalion sivussa. Karppireseptit sopivat mulle usein.

          Se on kyllä totta, että monet kuvittelevat vähähiilihydraattisen ruokavalion tarkoittavan vain pekonia ja kananmunia (toki silläkin ruokavaliolla mättääviä karppaajia on), kun ruokavaliossa on niin paljon muutakin sallittu. Kuten sinä ei-pekonia-syövänä osoitat. :)

        • Tuulia kirjoitti:

          Hihii, täällä myös yksi, joka on kuvitellut sinut huomattavasti pidemmäksi!

          Olen itse 175cm ja hoikkarakenteinen ja olen kuvitellut, että ollaan samankokoisia. No way, mähän olen sinuun verrattuna jättiläinen :D. Jännä miten blogin perusteella muodostaa mielikuvia, vaikka oikeasti koko pituusasialla ei tietenkään ole mitään merkitystä.

          Kiitos mielenkiintoinen postaus, vaikka en itse ole yhtään karppi! :)

        • Nimetön kirjoitti:

          Yllätyin myös, että olet niin pieni. :)

          Mutta ylipaino/alipaino riippuu myös ruumiinrakenteesta. Olen itse 170 cm, mutta olen silti aika “pieni” ja kapea rakenteeltani, joten 50 kg on minulle normaalipaino. Tosin jos olisin urheilullisempi, voisi painoa olla enemmän lihaksina.

  2. Nuka kirjoitti:

    Todella mielenkiintoinen postaus! :)

  3. Soofia kirjoitti:

    Loistava postaus joka oli täyttä asiaa!

  4. Löysinpäs itseäni tästä postauksesta ja taidan ottaa tämän myös motivaattoriksikin :) Turvonnut pömppö vatsa ja raskas olo saa tänä vuonna häipyä :)

  5. Bemu kirjoitti:

    Aloittelemassa tätä, koska olen huomannut oloni olevan paljon parempi syödessäni näin. Kovin tiukasti en voi ns. karppausta noudattaa koska sairastan Crohnin tautia, mutta nimenomaan vähähiilihydraattinen ruokavalio saa minut voimaan paljon, paljon paremmin. Onnekseni pidän parsakaalista ym. joten kärsimys ei ole hirveä. Leivän jätin pois, koska se aiheutti minulle heti oireita. Asun paikassa jossa kesällä voin hakea suoraan puutarhoista tuotteita ja silloin onkin njam njam -kausi :D

    • pualu kirjoitti:

      Miten tautisi käytännössä vaikuttaa ruokavalioosi? Koitin pikaisesti googlailla, mutta aika kinkkisestä tapauksesta on näköjään kyse! Oletko jotenkin systemaattisesti kartoittanut itsellesi sopivia ruoka-aineita? Englanninkielisessä wikipediassa luki, että kuidut olisivat monelle (?) ongelma, liekö siksi ollut kaaleja sunmuita “huonommin” kestettyjen ruokien listalla. Auttaisikohan siihen vihannesten mehustaminen?

      Aa monta kysymystä.. Kiva jos vastaat, mutta ymmärrän jos eivät edes koske sua kaikki. :)

  6. Henne kirjoitti:

    Hei, osaisitko kertoa vegaanisia vaihtoehtoja noille aterioillesi? Oon ollut kasvissyöjä vuosia, ja nyt on alkanut munat ja maidot tökkimään niin pahasti, että ajattelin olla ilman. Tuntuu kuitenkin, että “perus” vegaaniruuissa on liikaa hiilareita…

  7. Aurinkoinen kirjoitti:

    Tervetuloa koti Suomeen ja Onnea vuodelle 2013! Kiitos todella mielenkiintoisesta postauksesta. Itsekin olin kokoisesi 40 vuotiaaksi. Sen jälkeen on tullut 2-3 kg lisää. Nyt kohta 47 vuotiaana huomaan myös hormoonitoiminnan muutoksen kehossa, siitä kai nuo “lisäkilot” ovat pääasiassa tulleet. Olen aina syönyt “mitä vaan”, painoon se ei ole liiemmin vaikuttanut, mutta olotilaan varmasti, sen takia ruokavaliosi kiinnostaa. Se tässä mietityttää mitä tuo ruokavalio vaikuttaa kestävyysliikuntaan? Nytkin olen hiihtänyt päivittäin muutaman tunnin, kulutus on sen myötä lisääntynyt n. 1600 kcal/pv. Jaksaako karppaaja kovaa kestävyysliikuntaa?

    • Tiia kirjoitti:

      Itse ainakin jaksan. Teen päivittäin useamman tunnin lenkkejä koirien kanssa. Kävellen, juosten, suksilla, pulkalla, potkukelkalla, pyörällä jne. Lisäksi käyn salilla n.3krt/vko (enkä istu siellä pelkästään lukemassa naistenlehtiä;))

      Tosin alkuvaihe voi olla rankempi, eikä silloin varmasti kannata rääkätä kehoansa ihan äärirajoille.
      Sokeri ja viljat saattavat aiheuttaa yllättävänkin kovia vieroitusoireita (harva tietää tai uskoo, jos ei ole ikinä kokeillut olla ilman) ja olo voi olla huono ja väsynyt muutaman päivän. Jollain paljon pitempäänkin.

      Kovasti liikkuvan kannattaa suosiolla syödä riittävästi rasvaa, eikä yrittää sinnitellä pelkällä vihreällä salaatilla.

      Tunnen karppaavia maratoonareitakin. Tosin kilpailuiden alla syövät enemmän hiilareita, mutta eivät mitään tankkausta kuitenkaan.

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Tiia tuossa jo vastasikin vähän paremmilla kokemuksilla, itse en häpeäkseni kestävyysliikuntaa juurikaan harrasta vaan lähestulkoon pelkkää salitreeniä ja siihen karppaus ei ole vaikuttanut millään lailla.

      Sen joudun kyllä raportoimaan, että kun toissa syksynä osallistuin kaverini isän 5-kymppisille jossa juhlallisuuksiin kuului myös 15 kilometrin monia porrasosuuksia sisältänyt kävely, niin portaissa mun piti kyllä pysähtyä varmaan 10 askelman välein lepäämään. Ei riittänyt energia millään. :/

      Kuntosalin juoksumatolla jaksan hyvin juosta sen 10-20 minuutin lämmittelyn jonka teen joka treenin alussa.

    • Tiia kirjoitti:

      Itse en kylläkään siis harrasta mitään tavoitteellista kestävyysliikuntaa hampaat irvessä tai osallistu mihinkään kisoihin. Että sikäli lienen hieman huono sanomaan.

      Olen kyllä myös nuorempana tehnyt erittäin raskasta fyysistä työtä karpaten (sekä ei karpaten) enkä havainnut sen vaikuttavan jaksamiseen ainakaan negatiivisesti.

      Käytän rasvoja aika surutta, lähinnä maitorasvoja kerman, voin, juustojen ja jugurtin muodossa. Ja syön myös sitä “kirottua” pekonia;) Joskin syön myös paljon salaattia ja vihanneksia.

  8. Äitititi kirjoitti:

    Kiitos tästä! Tämän vuoden tavoite -15kg raskaus ja vauvavuoden kiloja pois. Tämä postaus tuli juuri oikeaan aikaan. VHH ruokavaliolla olen ennenkin saanut hyvät tulokset, joten nyt vain tsemppi päälle.

  9. Jonna kirjoitti:

    Kiva postaus!! Vielä kiinnostaisi, että millaista liikuntaa harrastat ja kuinka paljon? :)

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Liikunnallekin meinasin omistaa yhden oman postauksen :)

      • gata kirjoitti:

        Hyvä, jee! Mua myös kiinnostaa karppaus ja liikunta, koska vhh-dieetillä kestävyysliikunta voi olla vaikeaa, kun ei meinaa jaksaa. Tämä siis mun henkkoht ja miehen kokemus. Alettiinkin aina liikunnan kohdalla sitten käyttää hiilihydraatteja enemmän.

        Nyt taas kiehtoisi vähentää hieman hiilihydraattia, koska se todella sopii myös mulle. Ketoosia en tavoittele, vaan ennemmin semmoista hiilohydraattitietoista ruokavaliota, jossa poistuisi pääosin nopeat hiilarit taka-alalle. Ns. hyväkarppausta siis. :)

  10. littleB kirjoitti:

    Kiitos tästä postauksesta! Mun maha tuntuu entisestään isommalta pullerolta turvokepallolta kun tämän luin. Nyt on pakko tehrä jottain! :P

  11. AnnaW kirjoitti:

    Kiitos tästä postauksesta, odottelen jo lisää ruokapostauksia :) Itsekin inhoan tuota karppaus-sanaa, koska siihen mielletään helposti kuuluvaksi vain voi, kerma ja pekoni. Olen syönyt hiilihydraattitietoisesti nyt kolme vuotta ja olo on tosiaan paljon parempi, kuin ennen, sekä fyysisesti että psyykkisesti. Meillä syödään kyllä pullaa ja leipääkin, mutta kaikki tuollaiset viljahässäkät teen itse vain luomutuotteista. Meillä siis syödään vain kotona leivottua leipää, josta ei mulle ainakaan tule samoja oireita, kuin teollisesti valmistetuista. Myös turhaa sokeria vältellään ja kaikkia mahdollisia lisä- ja säilöntäaineita. Kaupasta en suostu ostamaan enää mitään, minkä tuoteluettelossa on sana, jota en ymmärrä. Ainut huono juttu tässä on se, että itse ja tyttäreni 3-v. olemme aika herkkiä ja saamme helposti erilaisia oireita noista “ylimääräisistä” aineista. Kotonahan ne ovat vältettävissä mutta hoitopaikkassa ja muutenkin muualla kuin kotona syömisen kanssa saa olla aika tarkkana. Täytyy myöntää, että elämä pyörii jossain määrin ruuan ympärillä, tytöllä, kun on vielä maitoallergiaa ja muitakin yliherkkyyksiä. Mutta hyvältä tuntuu, se on kai tärkeintä :)

    Mukavaa ruoka-tammikuuta :)

  12. susannaa kirjoitti:

    Loppujen lopuksi karppaus muistuttaa hyvin paljon ihan normaalia suositeltua ruokavaliota, leipä ja potut yms. poislukien, tai kylhän niitäki voi syyä kunhan pysyy hiilarit rajoissa :p rasvojen yms. takia muutettu mediassa ja muualla vaan “uppopaistettuja voinappeja”-dieetiksi. Ite en karppaa, ja syksyisin ja talvisin menee muutenkin ruokavalio aina ihan retuperälle.. :/ kumma ku kaikkee rasvaista ja suolaista ja ihanaa värkkää hellan edessä vaikka kaksikin tuntia mutta salaatin pilkkominen on sit kamalan vaikeeta :D nyt ku pian alkaa taas go fat go ni alkaa parempi vointi! Viime vuonna sillä putos ehkä kaks kolme kiloa, mutta kropan “koostumus” muuttui ihan mielettömästi, lihasta tuli yllättävän nopeasti ja senttejä lähti :) jo viikon jälkeen kysyttiin et oonko laihtunut, vastasin että en vaan oon muuttanut olomuotoa :D
    Mutta piti tosiaan kysyä vielä et miten karppaus vaikuttaa verensokereihin? Mulla laskee yön aikana (vaikka olisin syönyt illalla) verensokerit niin, että harva se aamu kahvia keittäessä alkaa tulla kauheet huimausoireet ja sit puskee kylmähiki ja se kamala NÄLKÄ. Sit taas perunaa syön ehkä kerran kahteen viikkoon ku se väsyttää. Diabetekset ja muut tutkittu eikä oo mitään löytynyt. Sillä siis mietin, että mistä karppaajan kroppa ne hiilarit tekee, omasta rasvasta?

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      miten karppaus vaikuttaa verensokereihin?

      Se tasoittaa verensokerin. Kun lakkaa syömästä nopeita hiilihydraatteja jotka saavat verensokerin nousemaan nopeasti ja insuliinipiikin kautta taas laskemaan yhtä nopeasti, pysyy verensokeri kellon ympäri stabiilina. Ei tule niitä heikotuksia ja järjettömiä nälkäkohtauksia. :)

      mistä karppaajan kroppa ne hiilarit tekee, omasta rasvasta?

      Kroppa ei tee hiilareita, vaan saa tarpeellisen energian karppaajan syömästä rasvasta ja proteiineista. Mutta mikäli rasvan ja proteiinin saanti on liian alhainen, maksa alkaa valmistaa glukoosia proteiineista –> eli kroppasi lihasmassasta. (Siksi vähäkalorisilla dieeteillä olevat saattavat alkaa menettää lihasmassaa, karpatessa ei syödä vähäkalorisesti jolloin lihakset säilyvät turvassa! :))

      • Hyväkarppaaja kirjoitti:

        Maksa osaa puksuttaa ihan rehellistä sokeria suoraan omista rasvavarastoista. Prosessin nimi on glukoneogeneesi. Eli kyllä, keho osaa tehdä hiilihydraatteja = sokeria siitä omasta rasvasta. Proteiineista keho tekee sokeria kun ravintoa tulee liian vähän tai jos syö liikaa proteiinia.

        • Sanni Sanni kirjoitti:

          Ai, mä olen lukenut että maksa valmistaa glukoosia proteiinista… No, tosiaan en ole itse opiskellut näitä asioita joten olen lukemani varassa. :) Atkinsin kirjassa lukee että “When there is no carbohydrate food source to make glucose, liver will convert protein to glucose.

          Tarkoittaako tuo nyt siis sitä, että maksa valmistaa glukoosia proteiineista vain silloin, kun henkilö on liian niukkakalorisella dieetillä? Ja jos henkilö taas on normaali/runsaskalorisella ruokavaliolla, kuten karpatessa, niin silloin ei?

          Mä ymmärsin että karpatessa maksa valmistaa niitä ketoaineita joita aivot käyttää glukoosin puutteessa ravinnoksi.

          Ei ole helppoja asioita nämä aineenvaihduntajutut. :/

  13. Arlene kirjoitti:

    Ääh, kadehdittavan litteä maha, kelpais mullekki… Harmi etten juurikaan tykkää itse kasviksista enkä voi luopua pastasta tai riisistä.
    Mäki oon jotenki aina aatellu et sä oot tosi pitkä. Jotenki oon aina aatellu sut tyyliin 180cm pitkäksi :’D Mutjoo, ainaki oot mua pidempi (ruhtinaalliset 156cm)

  14. Sanna kirjoitti:

    Minulle kyllä osui ja upposi noi kaikki sinun “oireet” eli nopeat verensokerin muutokset, päänsäryt, ilmavaivat, turvotus jne. Oon joskus ollut vähähiilihydraattiselle, lähinnä painonpudotuksen takia mutta silloin ruokavalio oli liian yksipuolinen ja sain herkistettyä itseni jopa kananmunalle kun tuli vedettyä sitä liikaa, mutta silloin kyllä huomasi että turvotus ja ilmavaivat hävisi ja verensokeri pysyi tasaisena. Olen kyllä tiedostanut että sokerit ja valkoinen vehnä ei minulle sovi, mutta olen aina ollut semmoinen pullahiiri ja rakastanut leivontaa etten ole osannut lopettakaan. Painoakin pitäisi pudottaa raskauksien jäljiltä n.10kg. Ehkä tämä laitetaan nyt uudelleen harkintaan.

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      olen aina ollut semmoinen pullahiiri ja rakastanut leivontaa

      Täällä myös toinen Pullahiiri! :) Mutta karppaus ei onneksi tarkoita leivonnasta luopumista, oletko tutustunut esimerkiksi Annika Rognebyn vhh-leivontakirjoihin? Itselläni on “Baka utan socker och mjöl” (luulisin että siitä on suomennettu versiokin), ja nyt uusimpana on ilmestynyt “Leivo arkeen ja juhlaan”.

      Lisäksi karppaus.infon reseptiosiosta löytyy hurjasti herkullisia ohjeita!

  15. am kirjoitti:

    Uskomatonta, oon ilmeisesti samoissa mitoissa kuin sä, mutta mun kroppa näyttää _aivan_ erilaiselta. Johtuu varmaan siitä ettei lihaksia ei ole mulla paljonkaan, vaikka liikuntaa harrastan, ja rasvaa mahtuu jo tähänkin painoon. Ja noin litteä vatsakin jää vain haaveeksi:)

    Mun silmään ihmiset ruokapäiväkirjojen perusteella (näitähän näkee joissain lehdissäkin) tuntuu syövän monesti hirmu vähän! Tietysti noihin usein valikoituu ne terveellisesti syövät. Taidan itse olla se outo, vaikka en koe syöväni nykyään enää valtavan paljon (nuorempana energiantarve oli mulla aivan älytön), niin muut ihmiset monesti ihmettelevät pientä kokoani ja isoja ruoka-annoksiani.

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Mun silmään ihmiset ruokapäiväkirjojen perusteella tuntuu syövän monesti hirmu vähän!

      Samaa mieltä..! Joskus mietin, että voikohan tämä pitää edes paikkaansa..

      Itse sain reissun aikana kuulla ystäviltäni, että “Herranjumala miten paljon sä syöt…!” Etenkin aamiaiseni aiheuttivat hämmennystä.

      Minulle puolestaan äitini ja sisarteni aamiaiset aiheuttavat hämmennystä… :D Nytkin tuossa edessäni katoaa kiduksiin melkein puolen reikäleivän kokoinen annos voileipää, ja tuohon päälle saattavat vetää vielä puurolautasellisen. Edes hiilariaikoinani en olisi voinut syödä noin paljon aamuisin…! (Ja ulkomaiset kaverini tod.näk. pyörtyisivät tästä näystä…)

  16. Vappu Hoo kirjoitti:

    Heh, mä olen myös kuvitellut sut noin 175 senttiseksi! :D

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Vappu, laitoin sinulle sähköpostia koskien kysymystäsi. :)
      (Toivottavasti s-postiosoitteesi on oikea…)

  17. Maria Morri kirjoitti:

    Voin yhtyä muiden kommentteihin siitä, että olin myös ajatellut sut pitemmäksi! :D Mutta toisaalta mulla on ihan sama juttu, olen 158-senttinen ja saan aina kuulla, että näytän niin pitkältä kuvissani. Ja tapista muuten todellakin saa pitkän näköisen, kun kuvaa vartalokuvat kohteen vyötärön korkeudelta, jopa ehkä hitusen alaviistosta. Tietysti esim. pitkät jalat suhteessa muuhun kroppaan aina tehostavat vaikutelmaa, mutta toisaalta myös tuo mainitsemani kuvakulma pidentää kenen vaan raajoja! Että siitä vaan ihmiset kikkailemaan kuvaamisen ihmeellisessä maailmassa ;)

    Mielettömät muuten nuo ennen ja jälkeen mahakuvat, antaa toivoa siitä, että itsekin pääsee eroon näistä joulunaikaisista turvotuksista ja kerääntymistä. Aina uuden vuoden jälkeen kun on niin kertakaikkisen toivoton olo kun housut ei mene jalkaan, sitä ei niinkun meinaa uskoa, ettei se ole pysyvä tila. :D Ainakaan, jos ei anna sen olla. Toivottomuudessa vaan on se vika, että sitä melkein jo luovuttaa, ennenkuin on aloittanutkaan.

    Ja tosiaan, toi hiilaritietoinen ruokavalio on aika sellainen normaali ja terveellinen, tasapainoinen ruokavalio, oon itekin huomannut noudattavani tuollaista syömistapaa, vaikken olekaan tiedostanut ja nimennyt sitä hiilaritietoiseksi. :D (Tajunnut sen pikemminkin näin jälkeenpäin) Päädyin samaan vain toteamalla, että leivässä ja pastoissa karkeista ja sipseistä puhumattakaan on vähän liikaa “tyhjää” energiaa suhteessa niistä saataviin hyötyihin, ja että kasviksia ja hedelmiä syömällä (protskuja unohtamatta) kroppa saa paremmin sille tarkoituksenmukaisia aineksia, ja niitä syömällä on myös paljon vaikeampi lihoa, vaikka vetäisikin isoja annoksia. :D

    Mukavaa vuodenalkua!

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Päädyin samaan vain toteamalla, että leivässä ja pastoissa karkeista ja sipseistä puhumattakaan on vähän liikaa “tyhjää” energiaa suhteessa niistä saataviin hyötyihin, ja että kasviksia ja hedelmiä syömällä (protskuja unohtamatta) kroppa saa paremmin sille tarkoituksenmukaisia aineksia, ja niitä syömällä on myös paljon vaikeampi lihoa, vaikka vetäisikin isoja annoksia. :D

      Juurikin näin! :)

      Tosiaan – jos haluaa herkutella, niin onhan se nyt mielekkäämpää herkutella ruoilla, jotka mielihyvän lisäksi tuottavat myös terveysvaikutuksia!

  18. Satu kirjoitti:

    Hyvä postaus, oli mielenkiintoista lukea.

    Minäkin, kuten monet, olen kuvitellut sinut todella pitkäksi :) Olet ruumiinrakenteeltasi kapea ja hento, joka saa ihmiset monesti vaikuttamaan pidemmältä. Itse olen sinua 3 senttiä pidempi, mutta painoa on lähes kymmenen kiloa enemmän, mutta se tuntuu sopivan minun ruumiinrakenteelleni, sillä olen lanteikas ja rintava, painon mennessä yhdessä vaiheessa alle 55 kilon, tunsin itseni liian laihaksi kun luut törröttivät vähän vaikka mistä :(

    Olen kokeillut aiemmin karppausta ja tuossa ennen joulua viljatonta ruokavaliota (söin siis perunaa ja riisiä). Silläkin turvotus lähti ja olenkin pistänyt turvotuksen tästä lähin leivän ja viljan piikkiin. Jostakin luin että nykyinen vehnä on niin geenimuunneltua, että se aiheuttaa monille ihmisille vatsavaivoja. Ja eihän se muutenkaan ole terveellistä

    Olisi myös kiva lukea niistä sinun liikuntajutuistasi, haluan tuollaisen piukean pikku mahan :)

    Sitten pikku kysymys aiheen ulkopuolelta. Onko luonnonkosmetiikan puolella olemasa lainkaan jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettua kasvovoidetta, jossa olisi aurinkosuoja? Luin että suojakerroin on vähän out luonnonkosmetiikassa. Riittääkö mineraalimeikkipohja suojaamaan aurinkon haitallisilta vaikutukselta (näin talviaikaan)? Ja osaisitko suositella mitään edullista seerumia luonnonskosmetiikasta, joka olisi tarkoitettu alle 30-vuotiaalle iholle?

    Kiitos :)

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Olisi myös kiva lukea niistä sinun liikuntajutuistasi, haluan tuollainen piukean pikku mahan :)

      Liikunnasta on tulossa oma juttunsa. :)

      Onko luonnonkosmetiikan puolella olemasa lainkaan jokapäiväiseen käyttöön tarkoitettua kasvovoidetta, jossa olisi aurinkosuoja?

      Tiedän vain yhden sellaisen, Green Peoplen SPF 15 -päivävoiteen:

      http://www.greenpeople.co.uk/day-solution-spf15-50ml.aspx

      Green Peoplea myydään ainakin Sokoksissa.

      Riittääkö mineraalimeikkipohja suojaamaan auringon haitallisilta vaikutukselta (näin talviaikaan)? Ja osaisitko suositella mitään edullista seerumia luonnonskosmetiikasta, joka olisi tarkoitettu alle 30-vuotiaalle iholle?

      Talviaikaan ei UV-säteily vahingoita ihoa nimeksikään Suomen leveysasteilla, on liian heikkoa siihen. (Eri asia tietysti jos menet etelämmäksi…)

      Seerumit ovat ikävä kyllä sellainen tuoteryhmä, että halpaa sellaista en vielä ole nähnyt muilla kuin muutamalla markettimerkillä. Luonnon- ja selektiivisen kosmetiikan seerumit ovat järjestään hintavia. Luonnonkosmetiikassa seerumeita ei ylipäänsä ole kovin paljon tarjolla. Itse tunnen vain Estelle & Thildin Rose Otton (lähemmäs 50€), Weledan Granaattiomenan (around 40€), Dr. Hauschkan Regenerating Serumin (yli 50€) ja Laveran My Agen (no hei, tämä sentään on alle 30€, mutta tarkoitettu ikääntyvälle, liftausta kaipaavalle iholle).

      Noista yllämainituista Estelle & Thild sopii nuoremmallekin iholle, mutta kallistahan se on….

      • Nimetön kirjoitti:

        Kiitos :) Täytyypä katsella tuota Green Peoplea kun nykyiset rasvat loppuvat.

        Olen huomannut että seerumit on kalliita, tai sitten ne on niitä anti-age seerumeita. Mutta pitääpä näitäkin alkaa katsella :)

  19. Johanna kirjoitti:

    Heipä hei!

    Tuli tässä mieleen, että mitä juot? Siis juotko ruoan kanssa aina maitoa vai vettä? Ja aamupalan kanssa? Treenatessa ihan vain vettä? Kun janottaa juot vettä? Miten paljon mehuja juot? Entä vichyvettä?

    Olisi mielenkiintoista kuulla miten pidät nestetasapainon kunnossa. :)

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      En juo lainkaan mehuja, en ole koskaan pitänyt niistä. :) Olen ollut suurimman osan elämästäni maitotyttö, eli juonut rasvatonta maitoa ruoka- ja janojuomana. Vettä olen myöskin inhonnut. Karppauksen aloittaessa luovuin kuitenkin maidon juonnista ja vaihdoin veteen, nyt juon siis vain ja ainoastaan vettä ja “juhlajuomana” tai hyvän illallisen seurana viiniä.

      Mitään hiilihappopitoisia juomia kuten vissyä tai limsaa en myöskään juo kuin satunnaisesti, silloin tällöin otan pienen kulauksen kun mies niitä juo ja niitä on jääkaapissa. Mutta itse en koskaan osta. Minut kasvatettiin ilman limsaa ja en ole koskaan tottunut niitä juomaan “arkijuomana”. :)

      Mun pitäisi kaiken järjen mukaan olla ihan kuivahtanut (heh), koska juon tosi vähän. Jos en erikseen pakota itseäni juomaan enemmän, kuten esim. nyt yritän tehdä induktion aikana, saattaa päivittäinen nesteytykseni jäädä alle 5 dl:n (!!!). Minulla ei vain oikeastaan ole koskaan jano. Aterian aikana saatan juoda kaksi kulausta vettä. Työpäivän aikana en koskaan käy välillä juomassa vettä. Vaikka kuinka tsemppaisin, en usko että olen eläessäni (kuumia ilmastoja lukuunottamatta) onnistunut juomaan yli kahta litraa vettä päivässä.

      Kuntosali on ainoa paikka jossa juon enemmän, mutta ei sielläkään koskaan yli pullollista mene.

  20. MillaM kirjoitti:

    Tämä postaus oli Sanni täysi kymppi!
    En ole aiemmin vielä kommentoinut, mutta iso kiitos blogistasi. Täältä löytää paljon hyödyllistä tietoa mitä meikkeihin tulee, sekä ideoida ateriavalintoihin.

    Täällä päässä olisi seuraavana “se niskasta kiinni otto” ruokavalion suhteen, joten tälläiset postaukset ovat omiaan (myös) minulle.

    Tiedän tuon turvotuksen tunteen. Kärsin siitä vuosia. Nykyään en enää erota onko tämä turvotusta vai lisälihaa tuossa keskivartalolla. Joten eikun ruuan kimppuun.. toisenlaisen ruuan :)

    Keep going girl!
    Värikästä ja maukasta tätä vuotta!

  21. Tiia kirjoitti:

    Oho!
    Kerronko nyt minäkin kuvitelleeni sinut lähes supermallin mittoihin. Tosiasiassa olen itse sinua päätä pidempi;)

    Mahtava postaus ja kaikkien asiasta kiinnostuneiden kannattaa tutustua Antti Heikkilän sivuihin.

  22. Abigail kirjoitti:

    Minäkin olen elänyt luulossa, että olet pitkä nainen (175-180cm)!! Onpas hassua. :D

  23. Lihotuskuuri kirjoitti:

    Täällä kanssa yksi pituudestasi hämmentynyt. Luullut pidemmäksi minäkin. Itse oon 170 cm ja paino hyppii siinä 45-49kg yli 50 kilon en vaan pääse. Olenkin tässä uuden työn ja vuoden kunniaksi meinannut jos jaksaisi tehdä jonkun muutoksen elämässä. Syömään säännöllisesti ja “oikein” ja aloittaa vaikka saliharrastus lihasmassan toivossa. Itsellä se ongelma että kun syön, syön paljon ja sitä mitä tekee mieli. Aamupalaksi voin syödä 3 lautasellista puuroa tai leikkeleitä ja leipiä. Päivällä uppoaa helposti 1,5 rasiaa valmis pinaattilettuja jotka kuorrutettu juustolla,raejuustolla ja puolukka hillolla, töiden jälkeen menee helposti 600g jauhelihakastiketta ja 5 perunaa ja salaattia. Iltapalana puuroa tai salaattia suklaalevykin voi kurkkuun valahtaa.. Pitkin päivää tulee napsittua herkkuja tai kuivattuja hedelmiä kun en raakoina pysty syömään. Kaiki aina miettivät miten syön niin paljon ja silti olen niin hoikka ja sixpackki paistaa vaatteden läpi,silloin kun ei tule tuota raskausmahaefektiä :D. Tätä ihmettelen myös itse. Onkohan mulla jotain matoja :D olis kiva saada painoa yli 50kg mutta tuntuu että se kertyy aina mahaan pömpötykseksi ja ei tasaisesti jokapaikkaan. Ehkä mä liikun töissä kuitenkin niin paljon että kulutan kaiken mitä syön ( fyysisesti ja henkisesti rankkaa hommaa)Ehkä pitää alkaa pitämään kirjaa kaloreista ja varmistaa että menee joka päivä varmasti yli tarpeiden.hmmmm. Vinkkejä lihotuskuurille/massan nostatukselle???

  24. Nanna kirjoitti:

    Moi Sanni!
    Itsekin juuri uudelleen joulun jälkeen vhh-ruokavalioon siirtymässä ja ketoosia kohti mennään! :)
    Aloin semmosta kyseleen, että ootkos syöny vielä joskus blogiisikin laittaamaasi Siemennäkkäriä? oon koukuttunu siihen, mutta kärsiiköhän sitä jokapäivä nakertaa näin alkuvaiheessa? Olen yrittäny mennä tosi niukoilla hiilareilla, aika sama ruokavalio kuin sulla itseasiassa! Mulla on nyt viides päivä menossa ja jo nyt näkee vatsan turvotuksen lähteneen. On se onnen tunne ku ei mahassa ahista! :)
    Tsemppiä sinnekin induktiovaiheeseen, vaikka liekkö sitä tarvit, tämähän on helppoa kuin heinänteko ;)

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Aloin semmosta kyseleen, että ootkos syöny vielä joskus blogiisikin laittaamaasi Siemennäkkäriä?

      Sain näkkärin ohjeen aikoinaan vasta induktiovaiheen lopetettuani, eli en osaa sanoa miten se mahdollisesti jarruttelisi ketoosia…. Tällä hetkellä en sitä itse syö, mutta se johtuu lähinnä siitä että olen äitini luona enkä jaksa tänne ostaa niitä siemenjemmoja mitä mulla on kotona, eli ei ole raaka-aineita näkkärin valmistukseen… :P

      Yhdessä näkkäripellillisessä on hiilareita 24,4 g ja itse saan pellillisestä n. 14 näkkäriä. Näin ollen yhdelle näkkärille jää hiilareita alle 2 g. Eli kuvittelisin sellaisen mahtuvan hyvin induktiopäivänkin hiilareihin. :)

  25. Smettis kirjoitti:

    Hyvä Sanni, mahtava postaus esimerkkeineen :) Kerrotko vielä, että mitä voisi syödä lounaaksi työpaikalla (itse teen kuitenkin eväät)? Vai voisiko soveltaa samaa pohjaa kuin päivällisellä/illallisella syödään?

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Omia työlounasesimerkkejäni:
      1. Tonnikala/lämminsavulohisalaatti (usein vielä keitetyllä kananmunalla)
      2. Karppitortilla runsailla täytteillä (tofua, guacamolea, kasviksia, marinoitua lohta tai sieniä…)
      3. Lohipyörykät/pihvit keitetyillä/höyrytetyillä kasviksilla ja kermaviilikastikkeella (nopeimman mahdollisen kastikkeen saa kun sotkee vain pikkuisen kermaviiliä, sokeroimatonta sinappia ja mustapippuria :))
      4. Hampurilainen mantelileivällä tai Karppis-ruispalalla, täytteenä soijapihvi + muut perustäytteet (tai lihansyöjänä tietty oikea hampparipihvi)
      5. Munapiirakka salaatilla
      6. Wok-vihannekset tofulla ja katkaravulla
      7. Ratatouille-tyyppinen mössö johon heitetty soijasuikaleita tai pieneksi pilkottuja kalapyöryköitä

      Näitähän löytyy…! ^_^

  26. Kätsy Kissa kirjoitti:

    Pystyisimpä tuohon samaan, mutta ajatus siitä, että syömistä pitäisi jotenkin tarkkailla saa minut huonolle tuulelle. Tarvetta kuitenkin olisi ruokavalion muutokselle. T: jokapäivä pömppömaha

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Syömistä ei onneksi tarvitsekaan tarkkailla induktion jälkeen, kun kaapeissa on vain vähähiilarisia ruoka-aineita niin niistä voi ihan surutta ja grammoja mittailematta valmistaa aterioita. :)

  27. Tiitu kirjoitti:

    Minäkin luulin sinua paljon pidemmäksi ja hämmästyin joskus tuota kuvaa, että olitkin noin pikkuinen: http://karkkipaiva.indiedays.netdna-cdn.com/files/2012/04/Messut_osasto.jpg

    Olen kaksi kertaa kokeillut karppausta, eikä se toiminut minulla. Molemmilla kerroilla lähti ensimmäisen 1-2 viikon aikana 1-2 kiloa ja sitä seuraavan 1-2 kk:n aikana ei enää mitään. Eka kerralla olin ehkä liian lepsu enkä tajunnut, että esim. herneitä ei saisi syödä. Toisella kerralla olin supertiukka ja aloin pian olla ihan todella väsynyt. Olo parani heti, kun aloin syömään “normaalisti”.

    Moni voi tietty olla sitä mieltä, että kyllä karppaus toimii kaikilla ja tein jotain väärin, esim. että rasvaa pitäisi saada näin ja näin monta grammaa päivässä ja proteiineja näin ja näin monta grammaa, mutta menisi liian hankalaksi minulle.

  28. Nelli kirjoitti:

    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta! Pakko kysyä, aiheuttaako tuo sinun ruokavalio ummetusta vai toimiiko kaikki normaalisti (päivittäin)? :)

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Ihan alussa silloin 1,5 vuotta sitten aiheutti, koska elimistölle tuli tietty shokkina kun päivittäiset pastat ja leipävuoret jäi pois. Mutta ummetusta kesti vain muutamia päiviä eikä sen jälkeen ole ollut mitään ongelmia. Mikäli ummetusta ilmenee, kannattaa sekoittaa pellavansiemeniä vesi- tai smoothielasilliseen, itsekin olen nyt tehnyt niin ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä vaikka hommat pelaakin :)

  29. Nelli kirjoitti:

    Kiitos vastauksesta :) Ihan nolotti kysyä vaikkakin niin luonnollinen asia kyseessä. Postaus todella motivoi kokeilemaan tätä ruokavaliota.

  30. Titina kirjoitti:

    Itse jätin kanssa taakse turvonneen mahan kun poistin vehnäjauhon elämästäni. Paras ratkaisu pitkään aikaan, myös sokeria hiukan välttelen ainakin pidän määrät pieninä. Tosin motivaatio tuli helposti kun aloin saamaan pahoja oireita, allergiatesti näytti kuitenkin negatiivista.
    Todella mukava kuulla noista resepteistä ja mielellä niitä lisää luen. Meillä kaikki ruoka tehdään itse, ei mitään eineksiä. Kuka haluaa edes syödä niitä kun on kerran kokeillut itse, niin paljon paremman makuisia. Meillä on kaikki gluteenittomana ja tällä on parannettu lapseni ihosairaus, johon lääkärit antoivat vain lääkerasvoja. Ruokavaliolla aiheutetaan sairauksia, joten oikeanlaisella ruokavaliolla niitä myös parannetaan. Valoisaa vuotta 2013…

  31. Tyttö kirjoitti:

    Kivaa luettavaa, paljon asiaa ja hyviä vinkkejä myös kaikille ei-karppaajille! Asiaakin kuitenkin oli. Uskon että tätä blogia lukee paljon aikuisuuden kynnyksellä tai sen juuri ylittäneitä ihmisiä ja turvotus/ilmavaivat ovat varmasti monelle tuttuja ilmiöitä. Haluaisin näin jutun tunnelmaa pilaamatta muistuttaa siitä, että samojen oireiden taustalla voi olla myös sinänsä yksinkertaisesti hoidettavia sairauksia, kuten keliakia tai laktoosi-intoleranssi (ja toki myös hankalampia ongelmia). Ainakin ensimmäisen oireet luultavasti karppauksen myötä katoavat/vähentyvät. Kannattaa uhrata hetki elämästä lääkärin vastaanotolla piipahtamiseen, jossa yksillä labroilla saa monet yleiset syyt poissuljettua – josko maha sallisikin esim. tiettyjen viljojen käytön ilman että olo on kuin ilmapallolla?

  32. Lilli kirjoitti:

    En voi kun kiittää todella paljon näistä terveellinen ruokavalio -aiheisista postauksista, inspiroivat minua aivan älyttömästi! Juuri vetäsin kurkustani alas linkittämäsi minuuttisämpylän, siis kerrankin tämä leivänhimoinen sai leipää jossa enemmän protskua kuin hiilareita!! Tosin kaloreidensa puolesta ei kehtaa vetää yhtäpaljon päivässä kuin pahimpina aikoina olen leipää syönyt.

    Olin vhh-ruokavaliolla muutama vuosi sitten vain 3kk, lisäsin liikuntaa ja laihduin 8kg! Olen siis ylipainoinen, vieläkin, ja laihdutus/terveellinen elämäntapa -yritykset menevät yleensä puihin huonon itsekurin takia. Nyt kuitenkin, näin uuden vuoden ja esim. sinun blogisi innoittamana, haluan taas yrittää muuttaa ruokavalioni ja elämäntapani pysyvästi, tuntea kehoni terveemmäksi ja kauniimmaksi ja olen niin täynnä energiaa tästä!

    KIITOS :).

  33. Tipitii kirjoitti:

    Jes, täällä kans mennään kohti ketoosia! :) Siksi näitä juttuja on kiva lukea. Minulla hiilarien vähennys ja “karppausruokavalio” tekevät olosta pirteämmän, kevyemmän ja kaikin puolin hyvän. Mahani oikuttelee heti kun syön esim. perunaa, juurikin eilen sain sen taas todeta koulussa heti syönnin jälkeen :(

    Mutta tuo sana karppaus… voi elämän karut kävyt, kun siitä on tehty niin kamala kuolemansynti! Ja multa saattaa tulla esim. sisko kysymään ihan pokkana, että vieläkö olen sillä “kamalalla Atkinsin dieetillä, joka tappaa”… Niin, mikä liene elämän tarkoitus sitten loppupeleissä? :D Aika syvällistä on tämä henkensä riskeeraus tällä ruokavaliolla :D:D:D:D

    Eli itse haluan painoa alas, turvotusta pois ja syödä hyvää ruokaa mistä minun kroppani pitää. Haluan syödä hyvänmakuista ruokaa ja nauttia siitä, ilman että minun pitää miettiä onko siinä nyt liikaa rasvaa.

    Tsemppiä kaikille, jotka pohtivat uskaltaako kokeilla! Suosittelen, ja mielellään enemmän kuin sen pari viikkoa. Tämä kun on elämätapa, ei pikadieetti. :)

    • Tiia kirjoitti:

      Pakko vielä(kin) kommentoida, kun tuo on niin tyypillistä… Atkins-> kuoli ite! = hengenvaarallinen dieetti!!! Ihan kuin Atkins olisi väittänyt tekevänsä ihmisistä kuolemattomia (fyi Atkins itse liukastui Manhattanin kadulla, New Yorkin ison lumimyrskyn jälkeen. Löi päänsä ja kuoli kallonmurtumaan. Herra oli tuolloin yli seitsemänkymppinen ja työmatkalla)

      Itse en ole kenellekään / minnekään huudellut mitä syön ja miten.

  34. Jta kirjoitti:

    Mukavaa, että joku muukin karttaa karppaus määritelmää.

    Olen uinut ruokavalioden viidakossa 8 vuotta ja vihdoin löytänyt itselleni sopivan muodon vähähiilihydraattisesta perheestä. “Peruskarppaamisesta” olen siirtynyt hitaisiin hiilihydraatteihin, johon kuuluu mm. se, että maitotuotteet jätetään lähes kokonaan pois. Vain raejuusto kuuluu jokapäiväiseen ruokavalioon, sekä kermaa ja hapanmaitotuotteita harvakseltaan. Yksi helpotus on ollut proteiinipirtelö, kun minulle kiire aamuina aamupala meinaa jäädä välistä. Sun Warriorin luomuriisiproteiini on mainio, joka sopii myös vegaaneille. Itselläni on vielä 16 kg painon pudotusta edessä.

    Itselläni lääkäri ei todennut laktoosi-intoleranssia eikä keliakiaa, vaikka molemmista tulee oireita. Lisäksi peruna on tooodella paha. Ruoka on ollut lääkkeeni, jolla on parannettu vaikka mitä. :)

  35. Arlene kirjoitti:

    Heei, vähän nyt aiheeseen liittymätön kysymys, mut miten kynnet voi? Tekikö reissaaminen loppujen lopuksi ihmeitä kynsien kunnolle? Ainakin tuossa litteä maha-kuvassa näyttävät todella hyvältä :)

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Kynnet voivat jälleen suhteellisen huonosti.:( Heti kun siirryin Kreikan lämmöstä pikkuhiljaa kohti länteä ja viileämpiä säitä, kynsien kunto rapistui. Ilmankosteudella on siis asian kanssa erittäin paljon tekemistä. Samoin biotiinitablettini loppuivat reissun keskivaiheilla, ja sekin saattoi tietysti vaikuttaa. Nyt olen taas biotiinikuurilla ja odottelen josko kynnet yhtään elpyisivät. Lyhyet ne ainakin on (mun standardien mukaan :P).

      • pualu kirjoitti:

        Oon huomannu ite, että liikunnalla näyttäisi olevan iso merkitys kynsien kunnolle. Kynnet muuttuu vahvoiksi, kun harrastan jotain rankahkoa liikuntaa (salitreeni tms), mutta jos lopetan, niin kuukauden parin päästä alkaa lohkeilu ja haurastuminen. Taidanpa tästä lähteä jumppaamaan. ->

  36. Katja kirjoitti:

    Tuo vhh-ruokavalio kuulostaa kyllä hyvältä ja näyttää sopivan sinulle. Noita aterioita katsoessani tuli kuitenkin mieleen, että toimiiko tuota noudattaessa maha kuitenkin hyvin? Koska lievä karppaus yleensä saa aikaan ummetuksen, niin mietinkin, että miten saat sen estettyä noudattamalla kuitenkin vhh-ruokavaliota?

    Itsekin haluaisin tuota kokeilla, mutta olen vaan kerta kaikkiaan liian koukussa suklaaseen ja yleensäkin sokeriin. Etkö himoitse niitä lainkaan tuon ruokavalion aikana?

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      toimiiko tuota noudattaessa maha kuitenkin hyvin? Koska lievä karppaus yleensä saa aikaan ummetuksen, niin mietinkin, että miten saat sen estettyä noudattamalla kuitenkin vhh-ruokavaliota?

      Riittävä kuidun saanti pitää suolen toiminnassa, ja itse saan tarpeeksi kuitua kasviksista ja etenkin siemenistä.

      Ummetus on käsittääkseni yleistä monilla karppauksen alussa, mutta helpottaa kyllä nopeasti kun elimistö tottuu uuteen ruokavalioon. Itselläni ei ole ollut ongelmia sen ihka-ensimmäisen viikon jälkeen. Silloin join päivittäin lasin vettä johon oli liotettu pellavansiemeniä, tehokas “kuitu-shot” jos suoli niskoittelee.

      Etkö himoitse niitä lainkaan tuon ruokavalion aikana?

      Vähähiilihydraattisen ruokavalion “nerokkuus” piileekin juuri siinä, että se poistaa nuo koukutukset. Näin on! Kun elimistösi tottuu pois sokerista ja muista nopeista hiilihydraateista, huomaat ettei se enää himoitse niiden perään. Sokeriin tulee riippuvaiseksi, sitähän nuo “himotukset” ovat. Kun riippuvuus katkeaa, et vain yksinkertaisesti enää kaipaa makeita herkkuja.

      Itse en koskaan ole karkkiin tai suklaaseen niin koukussa ollutkaan, mutta leivonnaisista luopuminen tuntui aluksi hirveältä. Sitten tajusin että kakkuja, piirakoita ja muffinsseja voi leipoa karpistikin, mutta suurin osa leipomuksistani jää pakkaseen koska mitään makeita herkkuja ei vain enää tee mieli niin paljon kuin ennen. Saatan yhtenä päivänä haluta syödä kaksi kookosmuffinssia, ja sitten unohdankin ne kuukaudeksi.

      Ainoa “karkki” mitä syön on vähintään 70% tumma suklaa. Siinä makunautinnon tuo kaakao, ei sokeri. :) Mutta tätäkään herkkua ei tee mieli kuin ehkä kerran kuussa. ^_^

  37. kyselijä kirjoitti:

    Olen 15 v. Painan n.52.5 kg ja olen n. 165 cm pitkä. Miun mielestä miulla on pömppävatsa ja haluaisin sen saada pois. Miten tämä onnistuisi?

Kommentoi