perjantai 25. tammikuu 2013

Minä ja liikunta

Toivepostauksenne; vihdoin. Päätin tänä aamuna mennä sisareni kanssa Ålands Sportcenteriin ja hankkia kuvat juttua varten.

Kiitokset siis kärsivälliselle henkilökunnalle ja ainakin pari asiakasta sai päivän viihdeannoksensa kuvaussessiota kummastellessaan.

  Liikunta

Minä en pidä liikunnasta. Silti harrastan sitä. Ja olen koukussa siihen.

En kuulu niihin himoliikkujiin, jotka heräävät aamulla malttaen tuskin odottaa salille tai jumppaan pääsyä ja rallattelevat matkalla juoksumatolle tai crosstraineriin. Ehei. Salille lähtö on minulle joka kerta pieni tuskan vääntö. Aina olisi jotain mukavampaa tekemistä kuin puntille lähtö. Ja lenkille? Sinne minua ei saa edes lahjomalla. Välillä olen yrittänyt juosta hampaat irvessä mutta nyt olen suosiolla luovuttanut. Juoksemishommat eivät yksinkertaisesti ole minun juttuni.

Aloitin säännöllisen salitreenin vuonna 2005 jotta jaksaisin paremmin töissä. Tiesin, että sali jäisi hyvin nopeasti jos yrittäisin itse vetää jotain random-ohjelmia, joten palkkasin suoraan personal trainerin kolmeksi sessioksi ja niin mentiin. Olin hoikka, niihin aikoihin lähes alipainoinen, ja tavoitteena oli rakentaa minulle “lihasta luiden päälle”. Mikään fitness-tyyppinen vartalo ei minua kiinnosta, vaan ennenkaikkea hyvä lihaskunto ja sellainen “toned” yleisilme. (En keksi tuolle erinomaiselle englanninkieliselle sanalle suomalaista vastinetta.) (Okei, ehkä haaveilin myös naisellisesta “Jennifer Lopez light” -takamuksesta, mutta ei mennyt kauaakaan ennenkuin ymmärsin ettei sellaista saa tähän varteen muuten kuin kirurgin kautta.)

Liikunta1

Minulle tehtiin 2-osainen kuntosaliohjelma, joka päivitettiin puolta vuotta myöhemmin 3-osaiseksi. Ja 3-osaista olen tehnyt siitä saakka. Olen surkea rutiinin orja. En osaa soveltaa mitään itse. Teen ainoastaan niin kuin personal trainerini neuvoo. Kun opin jonkun ohjelman, vedän sitä kuukausitolkulla haudanvakavalla tarkkuudella vaihtamatta yhtäkään liikettä.

That’s me. Ei välttämättä heijasta sitä ah-niin-tärkeää liikunnan iloa, mutta tuloksia syntyy. Ja tunnen oloni hyväksi. Vaikka joka kerta väsyttää raahautua salille, lähden silti. Sillä tiedän, että teen palveluksen tulevaisuuden itselleni. Äitini on minulle upea esikuva. Hän on harrastanut koko elämänsä liikuntaa, ja on 66-vuotiaana vielä mielettömässä kunnossa. Ei krempan kremppaa.

Liikunta2

Ensi viikolla minulla on taas pitkästä aikaa tapaaminen pt:n kanssa. On korkea aika päivittää treeniohjelma. Vuoden liikuntatavoitteisiin kuuluu myös jonkun aerobisen liikuntamuodon palauttaminen ohjelmaan. Jumppa olisi helpoin tie, mutta ongelmani on, että en pidä ryhmäliikunnasta. Minulla on onneton koordinaatiokyky ja minun on hurjan vaikea seurata esimerkiksi step-jumpan askelkoreografiaa. En ole ikinä tuntenut oloani yhtä noloksi kuin kerran yritettyäni osallistua step aerobic -tunnille. :(

Tasapäinen punttitreeni kaipaisi rinnalleen myös joogan ja venyttelyn kaltaista kehonhuoltoa. Joogan olen jo aloittanutkin, vielä kun saisi jonkun venyttelytunnin sisällytettyä viikkoon. Sekin kun on vain niiiiiiiin vastenmielistä. Oikeasti, en vihaa mitään liikunnan osaa niin paljon kuin venyttelyä. Olen klassinen tapaus, “Se sattuu, en jaksa, haluan nopeammin salilta kotiin.” Mutta silti teen joka kerta 10 minuutin perusvenyttelyn.

Hampaat irvessä, mutta lopulta tyytyväisenä.

Liikunta4

.

Muita viharakkaus-liikkujia? :)

.

P.S. Mun mobiililaajakaista ei tällä hetkellä toimi, joten pääsen nettiin täällä Ahvenanmaalla vain käydessäni kirjastossa.. :/ Joten kommentteihin vastaamiseen saattaa mennä tavallista pidempi aika.


55 Responses to “Minä ja liikunta”

  1. Daniela kirjoitti:

    Kiva postaus! :) Mullaki on aina sellane EI TAHDO-fiilis ennen salille menoa, mutta kas kummaa miten hyvä olo on sen jälkee :)
    Hienot kyntesi pistivät silmään, haluatko kertoa mitä lakkaa käytit? :)

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Kerrostettuna L’orealin (Jenkeistä ostettua) The Muse’s Attitude + Confettin sinistä glitter/hilelakkaa. :)

  2. Marika kirjoitti:

    Kiva postaus! Ja suuret kunnianosoitukset siitä, että liikuntainhostasi huolimatta saat itsesi raahattua salille! Itse tunnen samoin, varsinkin siihen venyttelyyn en kerta kaikkiaan osaa “tuhalta aikaa”. Samoin salilla käyminen on vähäistä… Mulle siis ryhmäliikunta sopii ja sanoisin, että sä olet valinnut sen haastavimman tunnin kun steppiin lähdit… :) Itse tykkään eniten kahvakuulasta ja spinningistä, niissä molemmissahan tehdään tunnilla omaan tahtiin ja omilla painoilla/vastuksella. Myöd BodyPump on kiva tunti ja vaikka sielä painojen kanssa heilutaan, on (tämänhetkisessä) ohjelmassa 800 toistoa, joten aerobista sekin. Mutta mä suosittelisin sitä spinningiä, polkiessa ei juuri voi naapuriin törmäillä tai väärin hommaa tehdä. BodyCombat taas on lähempänä perinteistä jumppaa, mutta koreografia niin helppoa, että kun vain oikean ja vasemman osaa, homma sujuu. :)

    Tsemppiä ja kiva, kun olet laajentanut blogiasi, reseptit ja liikuntajutut on jees!

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      BodyPumpista tykkäsin, siellä kävin säännöllisesti runsaan vuoden mutta sitten sekin vain jäi, taisin kokea että kuitenkin mieluummin käytän senkin ajan puntin puolella. Koin, että se jotenkin meni “päällekkäin” punttitreenin kanssa, vaikka myös aerobista onkin.

      Spinningistä en tykkää ollenkaan, se on mulle liian yksitoikkoista. :/

      BodyCombat on ihan jees, ja se olisi yksi niistä jumpista joissa voisin kuvitella käyväni, kun vain saisin sen mahtumaan aikatauluihin. (Ja tietysti – kunhan saan potkittua itseäni tarpeeksi persiille…. ;))

      Liikuntajuttuihin ei muuten ole itse asiassa tarkoitus laajentaa, tämä oli tällainen lukijatoiveista lähtenyt one-off -postaus. :)

  3. Nini kirjoitti:

    Pakko kommentoida että sinulla on ihana hymy, todella kaunis!

    Olen myös tuollainen ettei liikunta oikein herätä himoja, pitäisi taas ottaa itseään niskasta ja lähteä kuntoa kohottamaan.

  4. milipili kirjoitti:

    Hyi ryhmäliikunta!

  5. pualu kirjoitti:

    Saleilun suhteen just samat fiilikset! Salille meno ja jopa treeni on aika ällöä puuhaa, mutta ero yleisessä jaksamisessa ja virkeydessä on dramaattinen laiskotteluun verrattuna!

    Venyttelyyn liittyen tässä aika mielenkiintoinen linkki:
    http://saveyourself.ca/articles/stretching.php

    Linkin viesti tiivistettynä on, että jos ei erityisesti pidä venyttelystä, sitä ei kannata tehdä. Sillä kun ei tunnu olevan mitään sellaisia todistettuja vaikutuksia, joita ihmiset tyypillisesti venyttelyltä odottavat.

    Sitten aerobisesta treenistä. Yhdessä dokkarissa sanottiin, että korkean intensiteetin treenillä (dokkarissa sanottiin HIT, mutta se on määritelty eri lähteissä eri tavoin) kehitetään yhtä tehokkaasti hapenottokykyä, kuin pitkäkestoisessa vähän kevyemmässä treenissä. Eli muutaman päivän välein vetää esim. kuntopyörällä aivan täysiä 30s, sitten parin minuutin hengähdys ja toistaa saman vielä kaksi kertaa. Yhteensä siis 30s+2min+30s+2min+30s= 5min 30s.

    Hapenottokyvyn parantumisen (väittivät muutoksen riippuvan kummassakin treenimuodossa enemmän yksilöllisistä eroista, kuin treenitavasta) lisäksi tyypit olivat tutkineet treenin vaikutusta insuliiniresistenssiin. Muistaakseni dokkarin koehenkilöllä resistenssi laski kuukauden aikana ihan kiitettävästi ja tämän pitäisi päteä “kaikkiin ihmisiin”.

    En ole löytänyt kovin paljon mitään järkevää dataa tuosta aiheesta (okei ehkä en ole yrittänyt tosissani), mutta kyllä tuota ehkä kannatta kokeilla, jos ei kiinnosta käyttää montaa tuntia viikossa asiaan, josta ei pahemmin pidä.

    • Tiia kirjoitti:

      Veikkaisin, että venyttelyn ylikorostaminen johtuu siitä, etteivät ihmiset muutoin lämmittelisi ja palauttelisi lainkaan. Vakkei taika sinänsä olisikaan itse venyttelyssä, niin jotain pitäisi ennen ja jälkeen tehdä, jotta vältytään vammoilta.

  6. Anna kirjoitti:

    Oletko koskaan käynyt kokeilemassa spinningiä? Siinä ei ainakaan tarvitse osata mitään askelsarjoja, sen kun polkee vaan. :D Ja on tehokasta!

    Minulla on salia kohtaan kai jonkinlainen viha-rakkaussuhde, käyn salilla suurelta osin sen takia että tiedän sen olevan minulle hyväksi. Sen sijaan jumpissa käyn ihan innoissani, suosikkituntini on juurikin se steppi (Bodystep) :D Minun ongelmani onkin se että tiedän käyväni liikaa kovatehoisissa jumpissa ja liian vähän salilla. Olen kuitenkin ajatellut että parempi tehdä sitä mistä tykkää, ja pääasia kai on että tulee liikuttua. :)

    Kiitos muuten huipusta blogista. Sulla on kyllä upea kroppa, kyllä huomaa että olet treenannut! :)

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Oletko koskaan käynyt kokeilemassa spinningiä?

      Olen kyllä, ja se on harmikseni liian yksitoikkoista mun makuun. Juoksemisen ohella kuntopyöräily on vain jotenkin niin hurrrrjan…. tylsää :/ Luulen, että punttitreeni sopii mun kaltaiselle liikkujalle niin hyvin juuri siksi, että yhtä liikettä tehdään vain se viidestä kymmeneen minuuttiin ja vaihdetaan sitten seuraavaan. Saman toistaminen yli 10 minuuttia kyllästyttää. :/

  7. jonnnna kirjoitti:

    Mä jostain syystä diggailen venyttelytunneista, ehkä sen takia, että saa vaan lööbailla siinä matolla ja venytellä samalla :D mutta jos yhtään motivoi, niin olen itse käynyt nyt varmaan n. 1,5kk ajan venyttelyssä, aika surkeista lähtöasetelmista, ja tuntuu jo tässä vaiheessa, että venyvyys on lisääntynyt! Joten sinne vaan.

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      ehkä sen takia, että saa vaan lööbailla siinä matolla ja venytellä samalla :D

      Niin mäkin yritän kuvitella, mutta venyttelytunneilla joudun sen kiusallisen faktan eteen, että en osaa venytellä. :( Tarvitsisin siis käytännössä jonkun neuvomaan minulle vierestä ja kädestä pitäen, miten eri venyttelyliikkeet tehdään. Useiden liikkeiden kohdalla minulle ei riitä se, että näen miten tunnin vetäjä tekee ne siellä salin edessä….. Kyllä, näin onneton liikkuja minä olen. :(

  8. Emma-Lotta kirjoitti:

    Täältä löytyy toinen venyttelyn vihaaja! Mulla ei itsellä millään riitä kärsivällisyys siihen.. pitäisi aloittaa nytkun tuolla salilla tulee aktiivisemmin rampattua1

    http://emmahiltunen.blogspot.fi/

  9. Minä vain kirjoitti:

    Kiitosta vaan postauksesta! Mitä tarkoittaa tuo 2-osainen ja 3-osainen? Kuinka monta kertaa viikossa käyt? 2? Itsekin nyt alkanut kaksi kertaa per viikko. Mitä aerobista teet viikossa? En ikinä saa tuollaista vatsaa, sillä vaikka olisin laihakin, vatsa on erilainen ollut aina. Nyt saan kyllä ohjaajan tekemän ohjelman pian, mahtaisiko sillä onnistua…

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      2-osaisessa ohjelmassa ohjelmia on kaksi; yhden treenin aikana vedin yläkropan ohjelman, toisessa treenissä alakropan. (Toki jaottelu voi olla muunkinlainen kuin ylä/alakroppa.) 3-osaisessa on kolme eri ohjelmaa, painottuen eri lihasryhmille. Teen salitreenin n. 3 kertaa viikossa. (PT:ni ohjeen mukaan ohjelma olisi hyvä vetää joka toinen päivä, mutta itselleni tämä tahti ei ole sopinut vaan useimmiten haluan mennä salille silloin kun ehdin, ja jollain viikolla se voi olla kolmena peräkkäisenä päivänä.)

  10. Nimetön kirjoitti:

    Mun täytyy nyt rohkaista sua tulemaan Step-tunnille uudestaan! JOKAINEN miettii ekan kerran jälkeen, että en varmasti palaa uudestaan. Niin mietin minäkin ja tässä ollaan: BodyStep -ohjaajana.:D
    Muutaman kerran kun vaan raahaudut tunnille, tulet huomaamaan että koreografioissa alkaa olla jokin “punainen lanka” ja pysyt kerta kerralta paremmin mukana. Älä todellakaan nolostele!:)
    Toinen hyvä vaihtoehto on spinning, siinä ei ainakaan ole koreografioita.:)

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Mulla oli niin kertakaikkisen tyhmä ja itseeni suuttunut olo sen yhden steppikerran jälkeen että koin melkein raivoa koko lajia kohtaan :D Mietin, miksi ihmeessä on kehitetty tuollainen jumppa johon tarvitsee yksityistunnit liikkeiden oppimiseen ennen kuin pystyy seuraamaan mukana. Tiedän, että mun pitäisi käydä useamman kerran ennen tuomitsemista, mutta se nolouden tunne….. kun seisot siinä laudan vieressä ja tuijotat hämmennyksen vallassa muiden vikkeliä jalkoja ja koet että kaikki tuijottaa sua kun olet pysähtynyt (vaikka ketään ei varmasti kiinnosta), ja se nöyryytyksen tunne leviää pikkuhiljaa koko kroppaan…. Sen yli on vaikea päästä ja tulla uudelleen kohtaamaan sama mahdollisuus.

      • Auroora kirjoitti:

        Heh. Itselläni oli vastaava olo zumba-tunnin jälkeen ja jäi ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Haaste oli jo siinä, että on edes naama samaan suuntaan kuin muilla. Mikä ei edes aina onnistunut.
        Jossain kohtaa minulla oli salivaihe, mutta nykyään nostan kahvakuulaa ihan kotona, kävelylenkkeilen ja käyn uimassa.

  11. Sari kirjoitti:

    Ihana Sanni! Innostutat muitakin!

  12. Liina kirjoitti:

    Siis asutko ihan vakituisesti Ahvenanmaalla vai mantereen puolella? :)

  13. Pauliina kirjoitti:

    Paljonko personal trainer eli PT maksaa suunnilleen?

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Taitaa olla jotain 40-60 euroa kerta, paikasta/pt:sta riippuen. Eli halpaa huviahan se ei ole. :(

  14. Jane kirjoitti:

    Viharakkaus-liikkuja ilmoittautuu! :D Salilla ei käy mistään hinnasta, vihaan liikkua muiden nähden. Jos yritän juosta, ehdin ottaa muutaman hassun askeleen kun jo jalkoja polttaa. Ja venyttely… ei… ei. Meikä edustaa tyyppiä “notkea kuin näkkileipä”, siis tuore näkkis, ei sellainen vaikkapa eväsrasiassa hiostunut taipuisa näkkileipä.
    Sulla on kyllä komia kroppa, ja vaikka suhteesi liikuntaan onkin mallia viharakkaus, on kuvissa kyllä aivan ihastuttavaa eloisuutta ja virkeyttä (:

    Mulla ois tähän loppuun pieenen pieni kysymys. Eli sie kun tiedät näistä silmien muodoista ja muista kumppaneista enemmänkin, niin kehtaisitko kertoilla meikäläisen räpyttimien mallia?
    http://i46.tinypic.com/357pnwy.png voihan tuijotus.

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Kauniin symmetriset, pyöreähköt, vähänlaisesti tilaa liikkuvan luomen ja kulmaluun välillä mutta itse silmät eivät ole pienet vaan enemmän laajaan päin (heh, hyvät kuvaukset…), syvähkö luomikuoppa.

  15. Heppu kirjoitti:

    Kiitos tästä hyvästä ja innostavasta postauksesta! Tykkäsin! :)

    Itselläni on aina ollut liikuntaharrastus, mutta välillä se on ollut hiipumaan päin kovastikin syystä jos toisesta… Mutta silloinkin olen pitänyt kuntosalijäsenyyttä silläkin uhalalla että olen maksanut turhasta kun en ole kyennyt liikkumaan. En saisi itseäni liikkumaan muulla tavoin tarpeeksi, sillä lenkkeily esimerkiksi ei täytä kuitenkaan sitä paloa, tuloksia ja tunnetta mitä haen. Pitää olla se kuntosalijäsenyys mikä antaa potkua lähteä sinne; se toimii minulla.

    Nyt olen myös tehnyt itselleni uusia tavotteita salilla käymisen suhteen. Jossain fit-lehdessä muistaakseni oli mainio juttu siitä miten liikuntaharrastukseen voi motivoida itseään. Siitä otin nyt ensimmäistä kertaa malliksi keinon motivoida itseäni palkitsemisella. Olen tehnyt listan missä lasken käyntikertoja ja tavoitteiden saavutuksen jälkeen (eli x käyntikertojen) palkitsen itseni aiemmin päättämälläni palkinnolla. Nyt taitaa olla tähtäimessä uusi treenitoppi, mutta siihen on vielä matkaa. :) Kiva pieni palkinto myös aina on treenin jälkeen palautusjuoma, joka hellii kehoa sekä makuaisteja. ^^

  16. Panda kirjoitti:

    Minua houkuttelisi kovasti PT:n hankkiminen, mutta oikeasti melkein voin sanoa pelkääväni että joudun aluksi kuntotestiin (mihin tod.näk. joutuukin) ja voi häpeys :D! Lihakset ovat ylävartalossa niin huonossa kunnossa.

    Ja mistä löytää juuri itselleen sopivan PT:n.n Haluan kannustavan ja tsemppaavan henkilön enkä vieressä huutavaa “JUOKSE LÄSÖ KOVEMPAA JUOKSE!”-tyylistä henkilöä mistä tulee vaan paha mieli :’D.

  17. Siw kirjoitti:

    Vähänkö oot upean näköinen ja KAUNIS!! Tuli vaan ekana mieleen kun kuvia katoin.

    Tohon puntin ohelle tarvittavasta aerobisesta, niin miten olis spinning? Se on kyllä tosi tylsää, myönnän, mutta TODELLA tehokasta! Mutta ei tarvis opetella askeleen askelta :D Tai sitten Body Combat, siinähän lähinnä hypitään “nyrkkeilyasennossa” ja potkitaan ja tehdään äärimmäisen yksinkertaisia askelluksia jotka on siis lähinnä vaan jonkinsortin pommpusiirtymisiä edestakaisin ja nekin voi tehdä kyllä ihan omalla tyylillään.

  18. Nesi kirjoitti:

    Wau, kuulostaa kyllä niin tutulta!:D Oikeastaan lasken itseni enemmän urheiluhulluksi kuin pakkourheilijaksi, mutta viharakkaus-suhde kuvaa silti hyvin suhtautumistani urheiluun. Harrastan itse juurikin juoksua (salitreeni on minulle outoa, uhkaavaa ja kammotus kaikella tavalla) ja saan siitä aivan mahtavan olon; ja kropan. Toinen juttu sitten onkin se lenkille lähtö! Toisina päivinä juoksu kulkee ja mieli on kepeä. Huomattavasti tutumpi tunne on kuitenkin se tuska, kun ei vaan jaksa niin kuin pitäisi ja jalat on painavat kuin tykinkuulat. En tiedä, ehkä se vaan on niin, että urheilua ei voi muuta kuin rakasta ja vihata samaan aikaan!:P Tsemppiä sulle treeneihin, lueskelen blogiasi mielelläni!:) nimim. toinen kauneus- ja urheilu-/terveysbloggaaja.

  19. Pulla kirjoitti:

    “Kiva” kuulla, että joku muukin ahdistuu ryhmäliikunnasta koordinaatiokyvyn puutteen takia – sama täällä. On kyllä ikävä tilanne, kun tahtoisi osallistua johonkin motivoivaan liikuntamuotoon, mutta ryhmätilanne on aina nöyryytys… ja fokus on ihan väärässä asiassa, eli siinä, ettei nolaisi itseään totaalisesti. Pitänee hommata jokunen kahvakuula kotiin ja alkaa paahtaa menemään! :p Respektit sulle motivaatiostasi tästä kinesteettis-sosiaalisesta rajoitteesta huolimatta!

  20. Ano kirjoitti:

    Et tiedäkään kuinka uskomattoman onnellinen olen että sattumalta hivuttauduin postaustasi lukemaan! :D Annat minun kaltaiselleni “tahtoisin heti tulokset purkista kiitos. Laittakaa vähän sokeria päälle.”- liikkujalle rutosti toivoa! En todellakaan nauti liikkumisesta (ehkä vähän joskus vahingossa), ihana kuulla että tässä voi oikeasti onnistua ilman että siitä tulisi mikään maailman mukavin asia. Olen nimittäin yrittänyt priorisoida sitä ajattelumaailmaani johtokärkeen (“jos neuroottisesti hankkisin tähän pakkomielteen ehkä jaksaisin tehdä tätä silloinkin kun v*****aa?) mutta “löysin” tuloksin. Ihanaa ettei tämän ole pakko olla ihanaa! Voin siis rauhassa vihata kuntoilua ja silti uskoa että tästä vielä hyvä tulee! :) Kiitos!

  21. Jenny kirjoitti:

    Ah, ihanaa, että jollain muullakin on minun korvaani normaalilta kuulostava suhde liikuntaan! En tiedä onko se jotenkin trendikästä antaa sellainen vaikutelma vai ihanko oikeasti on niin paljon sellaisia ihmisiä, jotka suorastaan rakastavat liikuntaa. Itselleni tämä liikunnan rakastaminen tuntuu myös erittäin vieraalta. Rakastan kyllä sitä tunnetta suorituksen jälkeen ja sen mukanaan tuomia hyötyjä, mutta itsekin saan repiä itseni väkisin sohvalta salille.

  22. Katrina kirjoitti:

    Eikä! Oot vaan liian söpö näissä kuvissa,tulee ihan hymy huulille!!:)

  23. Nimetön kirjoitti:

    Oooh yes, kuulostaa niin tutulta. Ikävä kyllä minulla ei edes ole hyvää esimerkkiä jota seurata, koska oma 66-vuotias äitini joka on koko elämänsä harrastanut liikuntaa ja syönyt terveellisesti on niin täynnä kremppoja ettei tosikaan. Toivoisin että onnistuisin aloittamaan jonkun liikuntaharrastuksen, mutta hyviä tekosyitä on liikaa. En ymmärrä mikä on se liikunnan riemu mistä puhutaan, itse olen aina liikunnan jälkeen niin masentunut että hautaudun sängynpohjalle itkemään loppuillaksi. Yritä siinä sitten harrastaa..

  24. liina kirjoitti:

    Ihanan pirteä liikuntapostaus ja hienosti toteutettu! Arvostan:)

    Toi on kyllä järkevä ja ihanteellinen tapa liikkua. Ihan varmasti juuri sitä terveysliikuntaa, jota ei voi muuta kun suositella. Mä oon itse entinen urheilija (en ammatti- mutta vähän päälle 20-vuotiaaksi tosissaan kilpaillut) ja mulla on liikunta-alan koulutus, mutta nykyisin liikuntasuhteeni on hyvin rento. Harrastan koiralenkkeilyä päivittäin ja sitten fiilispohjalta kaikkea muuta. En oikeastaan laske tai kirjaa liikuntasuorituksiani mihinkään. Silti fanitan niitä, jotka niin tekevät.:) Jos haluaa kehittyä, järjestelmällisyys on tärkeää.

    Stepiä helpompiakin ryhmäliikuntatunteja on (stepissä on varmaan alussa jokaisella mennyt jalat solmuun!), eli toivottavasti et ole traumatisoitunut liikaa ryhmäliikunnasta.:) Perus muokkausjumpat, spinning ym (lista on nykyään pitkä) on kivoja sellaiselle, joka ei halua haastetta askelkuvioista. Ja spinningissä kuten juoksulenkkeilyssäkin kannattaa aloittaa hyyyvin rauhallisesti, ettei ala heti maistua tervanjuonnilta;)

    Niin ja sullahan on käytössäsi myös hyvinvointiliikunnan ehdoton valttikortti, avantouinti! Mäkin haluasin harrastaa sitä säännöllisesti, koska siitä tulee niin hyvä fiilis.

  25. Sissi kirjoitti:

    Ennen kävin jumpissa ja kävelylenkeillä mielelläni, mutta salitreenit tökkivät. Nyt olen hampaat irvessä käynyt kävelyllä joka päivä, kun eipä tässä vauva-arjessakaan ilman kohtalaista kuntoa ja raitista ilmaa pärjää. En silti voi sanoa vielä tykkääväni mistään liikuntamuodosta…

  26. zan kirjoitti:

    Sun ruoka- ja liikuntapostaukset on mahtavia! Iso kiitos niistä :)

  27. Roosa kirjoitti:

    mä vihaan liikuntaa… tuntuu että kaikki liikunta on sellasta pakkopullaa :/ hiihtäminen on ehkä ainoa liikuntalaji josta pidän. Ja ratsastaminen on hauskaa liikuntaa, vaikka rankkaa onkin :)

  28. Tiina kirjoitti:

    Täällä myös yksi viha rakkaus suhteen liikuntaa kohtaan omaava. Itsekin välillä liikuntaa lähden harrastamaan hampaat irvessä, vaikka tiedänkin, että se hyvä olo jonka liikuntasuorituksen jälkeen saa on ihana. Mutta koska tiedän että liikunta vaan kuuluu terveelliseen elämään, niin hampaat irvessäkin olen sitä opetellut harrastamaan. Huippu postaus muuten tämä :)

  29. Nimetön kirjoitti:

    Ompas tuttua! Itse kyllä tykkään saleilla, kuhan sinne asti pääsen, mutta se lähteminen!! Ryhmäliikunnoista en perusta, mutta sielläkin tulee joskus käytyä, steppi on pahin, vaikka koordinaatiokyvyssä tai koreografioiden muistamisesta ei tanssitaustan takia olekaan ongelmia. Spinning on tylsää, vaikka pyöräilyä kesällä harrastankin aktiivisesti, mutta sisätiloissa se vaan on niin turhaa! Onhan se nyt ihan eri ottaa eräkamat mukaan ja lähteä kiertämään saaristoa viikoksi, kuin pyöräillä tunnin paikallaan.

    Liikunta jota oikeasti rakastan on akrobatia niin ilmassa kuin maassa, sitä voisin tehdä koska vain!! Myös pallopelit ovat lähellä sydäntä, varsinkin koripallo, mutta näitäkin pääsen treenaan vain kerran viikossa, myös uinti on kivaa, mutta sen verran aikaavievää, että sinne tulee lähdettyä vain 1-2krt/2vk :)
    Yhdessä vaiheessa harrastin puolimaratoneja, mutta loukkaantumisten vuoksi juoksu jäi vuodeksi ja nykyään ihmettelen kuinka olen joskus voinut sitäkin lajia rakastaa :D ehkä pitäisi vaan aloittaa uudestaan, mutta kun se on niin työlästä lähteä lenkille kun ei vaan jaksaisi (nimin. kaverin kanssa juoksen 10km alta tuntiin ja yksin lopetan kilometrin jälkeen, kun ei vaan huvita/kiinnosta/jaksa).

  30. Enny kirjoitti:

    Vau, upeessa kunnossa oot kyllä. Etenkin toi sun vatsas on kadehdittava. Ihan tämmönen nopee kysymys, että millaisilla painoilla treenaat salilla?

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      En hurjan painavilla, esim. jotain olkapäitä teen 5-6 kilon painoilla ja hauista/ojentajia taljassa 20-25 kilolla (mutta pelkällä tangolla ei mene edes 10 kiloa…. tietty itse tankokin painaa).

  31. Hosuli kirjoitti:

    “Salille lähtö on minulle joka kerta pieni tuskan vääntö. Aina olisi jotain mukavampaa tekemistä kuin puntille lähtö.”

    No just näin. Silti käyn, eikä ole kertaakaan harmittanut, kun salilta kävelee kotiin.

  32. Serafia kirjoitti:

    Mä aloitin salireenin noin vuosi sitten, kun reumapolin fysioterapeutti pakotti. On pakko käydä siellä, jos en halua syödä särkylääkkeitä jatkuvasti. Mulla on niveltulehduksia, ja niihin auttaa lihaksien pitäminen hyvässä kunnossa, koska tällöin lihas tukee niveltä enemmän. Juokseminen ja muu paljon tärähdyksiä aiheuttava liikunta ei mun nivelille sovi hyvin etenkään silloin kun on aktiivinen tulehdus päällä. Sellaisiakin lajeja (esim squash) koitan aina mahdollisuuksien mukaan tehdä, mutta se riippuu tulehdusvaiheesta. Pyöräily, uinti ja salireeni ovat oikein sopivia aina mulle. Jos lopetan salilla käymisen, en pääse sängystä ylös ilman itkemistä. Oikeasti.

    • pualu kirjoitti:

      Huhhuh. Kannustin kai tuokin. :/

      Ihan mielenkiinnosta kysyn (ei ole kokemusta tai tietoa aiheesta), mutta oletko tutustunut tai kokeillut jotain vaihtoehtohoitoa, esim. akupunktiota tai jotain erityistä ruokavaliota (kiinalaiset kai hanskaavat tuonkin alueen)? Jos olet, niin millaisia tuloksia on tuottanut? Tulipa vaan mieleeni, kun yksi nivelongelmista kärsivä tuttuni venäjältä joskus kyseli löytyisikö Suomesta jotain tiettyä lisäravinnetta, jonka pitäisi auttaa.

      • Serafia kirjoitti:

        Syön paljon inkivääriä ja valkosipulia. Inkivääri ei joka ruokaan (minusta) sovi, mutta valkosipulia on lähes aina mukana. Inkivääriä sitten juomissa enemmän. Inkivääritee on yksi lemppareistani. Eihän siinä paljoa sitä ole, mutta jonkin verran.

        En ole tehnyt muita ruokavaliomuutoksia. Enkä ole tutkinut akupunktiota tai muita vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Koen niiden olevan hölynpölyä. En syö muita lisäravinteita, paitsi lääkärin määräämää foolihappoa.

        • pualu kirjoitti:

          Hmm.. Sinänsä liikunta on melkeinpä paras apu vaivaan kuin vaivaan. ;)

          En kuitenkaan ehkä sivuuttaisi tuota kiinalaista lääketiedettä ihan heti. Siitä kuitenkin tehdään ihan tieteellistä tutkimustakin, vaikkei se toki länsimaisen lääkärin silmissä ole kovin arvostettu. Akupunktiokin on vain pieni osa sitä, eli hyvällä lykyllä voisikin löytyä apu vaivaasi ilman neulomistakin.

          Mutta tietenkin, jos se ei tunnu omalta jutulta, niin mitäpä sitä itseään kiusaamaan. Varsinkin jos nykyiset konstit tuovat jo avun. Tsemppiä! :)

  33. Kissis kirjoitti:

    Just näin, todellakin on viharakkaus-suhde. Nyt löydettyäni kahvakuulailun JA HIIHTÄMISEN olen taas enempi siellä rakkaus-puolella. Mutta en todellakaan kävisi missään urheilemassa “jos ei olisi pakko”…tykkään, että vartaloni on edes hieman treenatun näköinen ja lihaksia särkee urheilun takia. Jos vielä taas syömispuolen saisi kuntoon, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen -liikuntahan ei laihduta.

  34. Elisa kirjoitti:

    Täällä yksi “ei-millään-jaksais-liikkuja” ilmoittautuu myös. Nyt kun maksan sikakallista liikuntakeskusmaksua kuukausittain, tulen käyneeksi paremmin jumppatunneilla (pump, muokkaus, combat, kahvakuula, pilates, balance, tanssillisillakin). Ymmärrän täysin tuon sinun nolostumisen ja häpeän tunteen step-tunnilla, sillä sellainen mulla on monesti ollut aerobic-sarjoihin pohjautuvilla tunneilla myös :( Muistan jo ihan pienenä kun olin joukkuevoimistelussa, ja siellä tunnit aloitettiin silloin tosi trendikkäällä aerobic-sarjalla… Ja voi itku, kun en monenkaan kerran jälkeen oppinut sarjaa ja käännyin ihan väärin joka kohdassa :(

    Salille en uskalla lähteä. Mua pelottaa ne laitteet ja luulen, etten yksin tehdessäni tulisi tehneeksi mitään fiksua siellä. PT-kaverini olisi kyllä valmis tekemään mulle ohjelman ja kaikkea, mutta en usko että yksin sitä noudattaisin. Siksi ihailenkin sua niin kovasti, kun jaksat paahtaa salitreeniä ahkerasti! :)

    Ainoa liikuntamuoto jota rakastan, on ratsastus. Mutta mulle se ei ole laisinkaan liikuntaa, vaan ensisijaisesti ihana harrastus rakkaiden hevosten kanssa :) Ratsastustekniikalle on tosin hyväksi, jos harrastaa muutakin liikuntaa monipuolisemmin. Tämän ratsastajat harmittavan usein unohtavat, vaikka moni jumppa ja salitreeni parantaisi kehon koordinaatiokykyä huimasti.

  35. maria kirjoitti:

    Yökh. Vielä 3-4 vuotta takaperin harrastin liikuntaa täysin sattumanvaraisesti silloin, kun syyllisyys liikkumattomuudesta yhtäkkiä iski kestämättömäksi. Olin aika tiukasti sitä mieltä, että hoikkanahan pysyy ihan ruokavaliollakin ja esimerkiksi vaelluksella epämukavassa ja kylmässä teltassa nukkuminen on vikapäitten hommaa.

    Nyt se on sitten muuttunut, osittain kaverin yllyttämänäja osittain tajuttuani kuinka suuri todennäköisyys geeniperimälläni on mm. sydänkohtauksiin, ja miten paljon hyvä kunto parantaa selviytymismahdollisuuksia. Sen lisäksi joku tuttava taisi huomauttaa, että kannattaa aloittaa ennen kuin täyttää 30. On kuulemma paljon helpompaa ennen kuin jälkeen.

    Teen pieniä fiilispohjaisia muutoksia vanhoihin harjoituksiin, ja lajin vaihdan tasaisesti. Oon tainnut vaihdella parissa vuodessa kuutta eri lajia. Kyllästyn kai nopeasti! Jossain vaiheessa huomaan sen ällötyksen lajiin iskevän ja silloin on taas vaihdon aika. Nyt on vuorossa juoksu – näin puoli vuotta myöhemmin vielä jaksaa lähteä tuli taivaalta lunta tai vettä, mutta hitusen olen jo treeniohjelmasta lipsunut.

    Montako kuvaa muuten piti blogausta varten ottaa? Tuntuu että itellä on naama aina mahdollisimman kummallisilla rutuilla kun liikun. :D

    • maria kirjoitti:

      Niin tosiaan:
      mulla ei ole koskaan liikunnan jälkeen mitenkään euforinen olo. Se riemu tulee joko lajista itsestään (zumba ja itsepuolustuslajien liikkeet ovat mielestäni hauskoja) tai sitten 2-3 viikkoa aloittamisen jälkeen, kun huomaa, että tämä on on pikkuisen kevyempää kuin ekalla kerralla, pää ei enää kohise ja ihan kuin lihakset kantaisivat. Minähän siis pystyn tähän!

      Lisäksi liikunta auttaa jotenkin itseäni pitämään itseni aktiivisena. Silloin kun jaksan liikkua, jaksan myös aikatauluttaa kouluhommat ja siivota, tiskata, pyykätä, huoltaa auton, nähdä ystäviä ja käydä leikkaamassa tukan. Jos liikunta jää, niin pystyn ainoastaan notkumaan koneella hyödyttömästi. Onkohan kellään muulla tätä…

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Montako kuvaa muuten piti blogausta varten ottaa?

      Kyllä niitä yli 100 räpsäistiin..! ^_^ (Kamera siis säädettynä nopealle “sarjatulitukselle”).

  36. Tiia kirjoitti:

    Ah, olen tässä niin samalla aaltopituudella. Harrastan liikuntaa, mutta en ole “oppinut” siihen pienestä pitäen. Perheeni ei ollut erityisemmin urheilullinen ja koululiikuntaa vihasin. Olin aina pyöreä ja kömpelö (nimenomaan omasta mielestäni).

    Tykkään kyllä käydä salilla ja jopa lähden sinne mielelläni, mutta paikan päällä iskee totaalinen musta-aukko. En yht’äkkiä muka tiedäkään yhtään mitä tekisin, millä ja kuinka paljon ja huomaan luistavani etukäteen ajattelemistani painoista ja toistoista. Sen sijaan, jos paperilla lukee, että montako kertaa viikossa pitää käydä ja mitä pitää tehdä ja kuinka paljon, niin teen ohjeiden mukaan;) Kummasti toimii ihmisen pää…

    Samoin lenkille lähtiessä (ulkoilen koirien kanssa). Suunnittelen etukäteen, minne haluan mennä ja minkä lenkin siellä kierrän ja joskus hermostun, jos se ei jostain syystä onnistukaan.

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      mutta paikan päällä iskee totaalinen musta-aukko. (…) Sen sijaan, jos paperilla lukee, että montako kertaa viikossa pitää käydä ja mitä pitää tehdä ja kuinka paljon, niin teen ohjeiden mukaan;)

      Juuri näin se on mullakin! Jos menisin salille ilman ammattilaisen tekemää ohjelmaa, olisi käynnit yhtä päämäärätöntä haahuilua ja laitteiden vieressä ihmettelyä että “Mitenkähän tämäkin toimii…”

  37. moeni kirjoitti:

    timmi mimmi :)

Kommentoi