maanantai 04. maaliskuu 2013

Ystäväni Pellava

Lupasin kertoa stressinhallintakuulumisiani Nivean ja Indiedaysin Stress Protect –kampanjaan liittyen. Kirjoittelin elämästäni “kotiressaajana” täällä.

Pääsin käymään life coach Anne Karilahdella yhteensä kolme kertaa. Lähtötilanne oli se, että kuvittelin life coachin pystyvän suoraan kertomaan minulle että ”hei, teet asiat ihan väärin!” ja esittävän tilalle jonkun konkreettisen, paremmin toimivan mallin. Minun tapauksessani siis odotin, että Anne suunnilleen kertoisi, missä järjestyksessä ne kotiaskareet pitää suorittaa ettei niistä kerry mieletöntä, elämää varjostavaa vuorta.

Olipa naiivia.

HugoSimberg6

Eihän se niin mene. Life coach ei ole kuin personal trainer, joka kertoo kädestä pitäen millä toimenpiteillä asiakas saa ongelma-alueensa hallintaan.  Life coachin rooli on abstraktimpi, hän antaa työkaluja joiden avulla voi lisätä itsetuntemusta ja lähteä selkiyttämään mielen epäjärjestystä. Mielikuvaharjoitukset ovat tässä tärkeässä roolissa.

HugoSimberg5

Lempiharjoitukseni on todella yksinkertainen. Aloitan aamuni istumalla sohvalle mukavaan asentoon ja sulkemalla silmäni. Keskityn hetken aikaa hengitykseen. Sitten kuvittelen mieleeni saippuaoopperamaisen vision täydellisestä päivästäni – miltä päivä näyttäisi jos saisin kaikki tehtävät hoidettua sulavasti ja hyvällä mielellä, ilman stressiä. Annen mukaan tämän pitäisi säännöllisesti toteutettuna alkaa ohjelmoimaan mieltäni kohtaamaan päivä tyynemmin ja rennommin.

Ennen kolmatta life coach -tapaamista olin tehnyt vielä yhden oivalluksen. Minua ei stressaa pelkästään koti suoritteineen. Stressin ytimessä on tunne kiireestä. On ymmärrettävää, että ihminen voi tuntea kiirettä jos on vaikka myöhässä töistä, pinkomassa junaan, järjestämässä kutsuja tai matkalla tapaamiseen. Mutta miksi minulla on kiire silloinkin, kun kukaan ei odota minua mihinkään?

HugoSimberg1

Olen alkanut pysäyttää itseäni tilanteissa, joissa tunnen erityisen ahdistavaa kiirettä. Kysyn itseltäni, ”Siis minne sinulla on kiire? Tekemään mitä?” Useimmiten vastaus on, ”Kotiin. Kun pitää laittaa ne valokuvat/tiskata/kirjoittaa/lakata kynnet/pyyhkiä pölyt/vastata sähköpostiin” jne. ”Mutta kuka sanoo että nämä asiat pitää tehdä johonkin tiettyyn kellonaikaan mennessä?” En osaa vastata. Tunnen vain, että minulla on kiire tekemään. Koska tekemiset kuuluu saada valmiiksi.

Ei auta, vaikka muistutan itselleni, ettei arkea voi “saada valmiiksi”. On ihan sama, suoritanko saman päivän aikana kaksi vai kymmenen asiaa, sillä ennen pitkää ne ovat edessä taas. Miksi en voi ottaa rennosti?

Anne kuunteli kertomukseni kiireestä, ja minusta tuntui että olin taas ihan sumpussa. Lähdimme tekemään aiemmalta tapaamiselta tuttua mielikuvaharjoitusta, jossa oma stressin aiheuttaja kuvitellaan hahmoksi ja sen kanssa käydään keskustelua. Tällä kertaa keskustelu ei onnistunut. Stressillä ei ollut minulle mitään sanottavaa.

HugoSimberg4

Sitten teimme toisen harjoituksen. Minun piti kuvitella lämmin, rakastava huone, ja kutsua Stressi sinne. Anne neuvoi, että minun pitäisi ystävystyä Stressini kanssa ja viettää tästä lähin sen kanssa aikaa päivittäin. Harjoitus oli minusta vaativa, ja minun oli ensin todella vaikea keskittyä mielikuvaan. Minun piti myös antaa Stressi-ystävälleni nimi. Ensimmäinen mieleeni tullut sana oli pellava – minusta se on pehmeä ja ystävällinen sana. Niin Stressistä tuli Pellava.

Vaikka harjoitus jätti minulle vähän epävarman ja hölmistyneen olon, taisin kuitenkin onnistua. Nyt näen Pellavaa aina kun koen sen tarpeelliseksi. Esimerkiksi eräänä aamuna heräsin hurjan ahdistuneena nähtyäni todella painostavia uunia päälleni kaatuvista velvollisuuksista. En meinannut haluta nousta sängystä. Sitten tein niin kuin Anne oli neuvonut – kutsuin Pellavan viereeni ja otin sen kainaloon. Tämä kuulostaa kyllä minustakin ihan pimeältä – mutta se toimi. Hetken kuluttua rauhoituin.

HugoSimberg2

Välillä olen kutsunut Pellavan mukaan kuntosalillekin. Jos huomaan vilkuilevani kelloa hieman liian tiheästi keskityn ajatukseen Pellavasta. Kuvittelen sen vaikka juoksumaton viereen ja juttelemme. Yleensäkin Pellavasta on ihan mukavaa, että pyydän sitä mukaan harrastuksiini. Eikä sillä tunnu olevan mikään kiire kotiin. ;)

Olen selkeästi ollut vähemmän kuormittunut aloitettuani stressinlievitysprojektini. Ja ymmärrän, ettei ongelmani ratkea sillä, että joku tulisi sanomaan että ”Ei kun tee tää ensin ja sitten vasta toi ja nää sitten kerran kahdessa viikossa”. Olen tosi iloinen, että pääsin kampanjaan mukaan ja sain mahdollisuuden tavata Annen.

* * *

Millaisia stressinlievityskeinoja teillä on? Onko joku tutustunut mielikuvaharjoituksiin vai onko “sauna, suklaa & viinilasi” -linja tehokkaampi?

Saan arpoa teille vielä kaksi settiä Nivean mainioita Stress Protect –deodorantteja (ja käsittääkseni kassissa on muitakin Nivea-tuotteita), joten laittakaas jakoon parhaita vinkkejänne stressiä vastaan. Osallistumisaikaa on perjantaihin 8.3. klo 21.00 saakka. Anne Karilahden vinkkejä löytyy muuten Indiedaysin Nivea-brändisivulta, jossa tuo samainen arvonta on myös vielä käynnissä.

Stressipeikko_

Mä muuten tein yksi aamu testin – laitoin toiseen kainaloon tuota Nivean dödöä ja toiseen toista antiperspiranttia. Sitten meikkaamaan. Ja kyllä vain – stressidödökainalo pysyi kuivana, toinen ei. :D

P.S. Kuvituksena Hugo Simbergin teoksia. Kun Anne pyysi minua visioimaan miltä Stressini näyttää, näin mielessäni ensimmäisenä Simbergin peikkohahmoja.

Edit. 10.3. ARVONTA SUORITETTU. Onni suosi nimimerkkejä Henna ja datariina! Voittajiin on otettu yhteyttä.


99 Responses to “Ystäväni Pellava”

  1. Henna kirjoitti:

    Hienoja vinkkejä tullut muilta :)! Itse olen kova stressaaja, lähinnä koulun suhteen. Pahimpina hetkinä stressaan niin paljon, että puren hampaitani niin öisin kuin päivisin yhteen. Pienellä kasvo ja hartiajumpalla saan helpotusta stressin tuomiin fyysisin kipuihin. Näin kauniina talvikeleinä pitkitän kauppareissuja tms ajelemalla autolla hieman pidempään hyvien biisien tahdissa. Kun fiilis alkaa olla hyvä, ajan takaisin kotiin.. :) voima biisit on mun juttu!

  2. Sara kirjoitti:

    Minäkin tunnistan kyllä tuon kiireen tunteen ja siitä aiheutuvan stressin tosi hyvin! Enimmäkseenhän se on itse aiheutettua ja omien korvien välissä, ainakin minulla tällä hetkellä elämässäni. Olen stressin nitistämiseksi ihan tietoisesti opetellut – olemaan tekemättä yhtään mitään. Minulla kun on taipumus vapaapäivinäkin suorittaa, ja siitähän se stressi vaan yltyy. Yllätyksekseni olen huomannut, että laiskottelupäiväthän ovat kivoja! Niistä voi nauttia eikä, ylläri ylläri, maailma kaadu, vaikkei yhtenä päivänä saa niin hirveästi aikaiseksi. Laiskottelupäivät myös katkaisevat minulta sen kiire-stressi-kierteen, joka muuten tuppaa yleensä vain yltymään ja pahenemaan. Ja ehkä vielä jonain päivänä opin ihan oikeasti ottamaan rennosti. :-)

  3. Saana kirjoitti:

    Tosi tuttua toi kiireen tunne vaikka ei olis kiire mihinkään..
    Mulla auttaa stressiin rauhallinen pilateshetki ja pari kuppia teetä sekä hyvä leffa rauhallisissa oloissa! :)

  4. hanskup kirjoitti:

    Kivoja vinkkejä. Täälläkin kaivattaisiin stressin hallintaa. Osaatko sanoa muuten miksi meikkivoiteeni ikäänkuin alkaa kuoriutua pois iholta levittäessä sitä? Tämä tapahtuu sekä mineraalimeikeillä ja normaalilla meikkivoiteella. Annan kosteusvoiteen kyllä imeytyä jonkin aikaa ennen kuin meikkaan.

    • Sanni Sanni kirjoitti:

      Onko kosteusvoiteesi ihotyypillesi sopiva? Imeytyykö se kokonaan? Yleisin syy meikkivoiteen kuoriutumiseen on se, että alle levitetty kosteusvoide on liian täyteläinen.

  5. Mira kirjoitti:

    Mulla musiikki on aina toiminut parhaana stressin lievittäjänä. Ei sekään stressiä ihan kokonaan poista, mutta auttaa rentoutumaan huomattavasti. Lisäksi elokuvat, kirjat ja tv-sarjat saa ajatukset mukavasti pois stressaavista asioista ja samoin hyvän ruoan tekeminen tai leipominen. Toisaalta niissä on kuitenkin se puoli, että elokuvan loputtua tai ruoan syötyäni stressi on taas mielessä.

  6. Porkkis kirjoitti:

    Itselläni stressiä lievittää parhaiten hyvä ruoka, kynttilät, elokuva/hyvä tv-sarja ja oma mies (ja kissa :D), kelle voi purkaa sydäntään. Omaa saunaa meillä ei ole, mutta kun välillä pääsee nauttimaan vanhempieni pihasaunasta, niin tuntuu että stressi todellakin kaikkoaa ja huolet unohtuvat. :)

    P.S. Ihana postaus! :)

  7. R kirjoitti:

    Stressin hallinta jooga, bongasin sen jokin aika sitten me naiset sport lehdestä. Se on auttanut aina. :)

  8. Eve T kirjoitti:

    Kiva saada täältä vinkkejä! Itsellä yleensä helpottaa kun yritän kirjoittaa ylös listaksi stressiä aiheuttavat asiat – yleensä huomaa ettei huolenaiheita olekaan niin montaa, ja kun asiat on järjestyksessä, niistä on helppo huolehtia yksi kerrallaan.

  9. njuuu kirjoitti:

    Jos stressi meinaa iskeä päälle, yritän hijentää mielen taukoamattoman jaarituksen siitä, mitä pitäisi tehdä, mitä on tehty, mitä voi tapahtua, mitä pitäisi tapahtua. Siirryn siis tietoisesti tulevaisuudesta tai menneisyydestä tähän hetkeen. Tulevaisuuden ajatukset liityvät yleensä uhkakuviin tai toiveikkuuteen. Jätän ne sikseen, sen sijaan olen paikallani hengitän ja yritän vain aistia kehoni osana ympäröivää maailmaa. Tuntea sen energian, kaikki me olemme yhtä suurta energiaa tällä pallolla, yksi persoona ihan häviävän pienen hetken, mutta maapallo ja sen lainalaisuudet kauan. Menneisyyden ajatukset taas liittyvät siihen, miten mielessäni koen oman persoonani osana kaikkea. Miksi tein näin, mitä tapahtui, mitä olisi pitänyt tapahtua. Tulevaisuus on osa mieleni tuotetta, se ei ole todellista. Myös menneisyys on mieleni tuote, ihan samanlaista harhaa sekin, oman egon rakentamista ja nykyhetken todellisesta maailmasta erottautumista. Mutta tämä hetki on todellinen kaikille. Juuri nyt koemme sen kaikki samanlaisena. Kaikkein ihaninta tässä stressinhallinnassa on se, ettei tarvitse tehdä mitään. Ei luoda ajatusmalleja, saavuttaa, tehdä pitkällistä prosessia psykologin/terapeutin/coachin kanssa. Tarvitsee vain päästää irti mielen luomasta suorittamisen ja menneen ja tulevan vatvomisen kehästä. Huomata hymyillen, että itseäni varten minä stressaan, sitä varten, että voisin tuntea tekeväni ja saavuttavani hyvän olon. Vaikka yhtä hyvin saavuttaa rauhallisen olon nyt ja tässä hetkessä.

  10. Pirkko kirjoitti:

    Oma paras stressinhallintakeinoni on se, että yritän ottaa elämän vastaan sellaisena kuin se on. Kun tulee ahdistavia työasioita, joiden vuoksi menetän yöuneni, päätän, että tämä on vain työtä. Mietin, mitä pahimmillaan voi tapahtua, eikä se koskaan ole mitään hirveän kamalaa. Annan kuitenkin mielelleni aikaa prosessoida tapahtumaa, enkä kiellä itseäni ajattelemasta sitä. Näin pystyn siirtymään levollisin mielin uusiin ajatuksiin, eikä minun tarvitse pakottaa itseäni ajattelemaan “jotain mukavampaa”.

  11. Jenny kirjoitti:

    Mulla on tosi korkea stressitaso tällä hetkellä, olen tullu oikeastaan jo tosi vihaiseksi ja ahdistus puristaa kurkkua ja rintaa.
    Keinojani ovat jooga (liikunta on tosi hyvä apu), teen itselleni energiahoitoa ja käytän toista itsehoitotekniikkaa eliminoimaan näitä tuntemuksia, lisäksi yritän miettiä kuinka hyvin asiani oikeasti ovat (jopa suomalainen sisu – sota-ajat toimivat minulla tällä hetkellä stressin eliminoimiskeinona!).

    Ennen kaikkea pitää yrittää ottaa irti itsensä siitä kierteestä, koska itse olemme oman elämän Luojia ihan oikeasti.
    Varasin itselleni juuri lentoliput italiaan joogalomalle, eka kertaa yksin lomalle ja viikoksi, matkailukokemustakin on niin tosi vähän. Mutta! Stressiä helpottaa myös se että on jotain odotettavaa, että haastaa itsensä niin ettei jouda miettimään joutavia :) Tsemppiä Sanni, hieno tilaisuus tuo life coach -juttu! Tekis terää mu(i)llekin.

  12. Ccesca kirjoitti:

    Paras stressinhallintakeino on lähteäkävelylle meren ääreen, istua siellähetki ja sitten antaa ajatusten ‘valahtaa’ korvista ulos. :) hyvänä kakkosena tulee kunnon venyttely/jooga tuokio kotona.

  13. annu kirjoitti:

    Hei Sanni! Kuvailet aika tarkkaan miltä itsestänikin on tuntunut jo vuosia.
    Psykologiassa puhutaan tunnelukosta nimeltä vaativuus: “Olet vaativa itseäsi kohtaan, vaikka luultavasti itse pidät vaativuuttasi ihan kohtuullisena. Sinusta tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tavarat järjestyksessä. Et voi olla tyytyväinen itseesi jos et täytä vaatimuksiasi – siksi tuntuu ettei mikään koskaan riitä, aina on jotain tavoittelemisen arvoista.” (lainaus: tunnelukkosi.fi)

    Omalla kohdallani tärkeintä on kuulemma tähän hetkeen pysähtyminen eikä tulevaisuuden murehtiminen ja olen päätynyt näin aluksi karsimaan kaiken turhan pois kalenteristani ja päättämään että saan syödä valmisruokia, ei tarvitse tiskata jossei huvita ja teen asioita vain kun minua huvittaa. (hassua että niitä tulee tehtyä silti mutta se on vaan kivempaa)
    Vaikeaa aloittaa, mutta muutaman viikon totuttelu tuo jo tulosta. Kuitenkin, ongelmani johtuu ilmeisesti jostain lapsuudessa mieleen jääneestä asiasta ja tätä aspektia pyritään avaamaan terapiassa johon menen jolloin ongelmaan tulee ns. closure. Kullakin paikkansa etsiä helpotusta :)

    Ja hei, kaikilla meillä on tunnelukkoja tai millä nimellä niistä ikinä puhutaankin milläkin alalla ja tärkeintä on vaan tiedostaa ne totutut käyttäytymis- ja ajatusmallit niiden taustalla :)

  14. Tapiiri kirjoitti:

    Meditaatio ja jooga ovat ne avut, joilla pystyn yleensä pitämään stressin järjellisissä rajoissa. Aina nekään eivä toimi, stressaaja kun olen.

  15. NinaM kirjoitti:

    Itselläni toimii musiikki ja liikunta, kunnon reipas kävelylenkki ipodin ja koirien kanssa työpäivän päätteeksi.
    Aamuisin tulee myös useasti istahdettua hetkeksi ja katseltua vaan ikkunasta ulos ja mietittyä tulevaa päivää, silloin usein teen päätöksen että “tänään minulla ei ole kiire minnee” ja niin myös se päivä sitten etenee- ei kiirettä :)

    -Nina

  16. Heini P kirjoitti:

    Paras keino hellittää stressiä on lähteä yksin kävelylle ja hengittämään raikasta ilmaa. Se auttaa myös, kun hermot ovat kovilla vaikkapa kitisevien lasten takia :) Tehoaa taatusti

  17. Merenneito kirjoitti:

    Paras stressinhallintakeino on antaa itselleen anteeksi.

    Olen aina ollut ylisuorittaja, jolle ei huonot kouluarvosanat tai puoliksi tehdyt hommat kelpaa, vaan kaiken pitää olla just viimisen päälle. Kuluneen rankan vuoden, (johon kuuluivat mm. isäni poisnukkuminen juuri ennen ylioppilskirjoituksiani, ystävyyssuhteen katkeaminen parhaaseen ystävääni ja toiseen tärkeään henkilöön, luopuminen rakkaasta harrastuksesta ja hevosesta, muuttaminen yksin toiseen kaupunkiin 300km päähän läheisistäni ja muita ei-niin-kivoja yllätyksiä,) aikana olen kuitenkin oppinut, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä. En päässyt ylioppilaskirjoituksissani omalle tasollani, mutta mitä sitten? En päässyt lääkikseen, mutta mitä sitten?

    Tiedän, etten tule jäämään tällä hetkellä opiskelemalleni alalle, mutta tiedän myös, että voin aina yrittää uudestaan hakea lääkikseen, vaikke sinne sisäänpääseminen onkin Suomessa todella vaikeaa. Kaiken ei tarvitse aina olla “no sitten joskus kun jotain niin sitten olen onnellinen”, vaan joskus on hyvä antaa itselleen lupa surra ja seisahtua hetkeksi ja nauttia elämänsä pienistä iloista ihan tässä ja nyt. Ei se tulevaisuus karkaa minnekään. Tärkeintä on kuunnella omaa jaksamistaan ja vaikka laiskotella yksi päivä, jos se helpottaa.

    • Merenneito kirjoitti:

      * ylioppilaskirjoituksiani
      * omalle tasolleni

      Ja lisättäköön vielä, että kaiken keskellä olen oppinut tunnistamaan ne ihmiset, joiden tukeen voin luottaa ja kunnioittamaan itseäni, kun ei voimavarat ole riittäneet huonoihin ystävyyssuhteisiin. Jos jokin lievittää stressiä, niin puhelu luotettavalle ystävälle tai loikoilu oman rakkaansa kainalossa murheensa unohtaen.

  18. Sanna kirjoitti:

    Voikohan/saiskohan sitä ikinä elää ilman stressiä? Onkohan se ylipäätänsä mahdollista… Mun keino (ja pelastus) stressin ehkäisyyn ja hoitoon on ollut jooga. Astanga ja yin. Totaalinen “nollaus” keholle ja mielelle. :)

  19. pauliina kirjoitti:

    pitkä lenkki koiran kanssa ja sen päälle saunaan, sitten villasukat jalassa sohvan nurkkaan.

  20. Emma kirjoitti:

    lämmin kuppi teetä, kirja ja oma rauha <3

  21. Riikka kirjoitti:

    Rakkaudella tehty raakasuklaa auttaa <3

  22. elel kirjoitti:

    Minulle paras keino stressinlievitykseen on puhelu hyvälle ystävälle, joka aina onnistuu uskottelemaan, että kaikki järjestyy :)

    • maria kirjoitti:

      Minä menen käymään vanhemmilla. Jos on paha olla, äiti lämmittää saunan ja istutaan siellä niin kauan ettei enää ole paha mieli. Mulle äiti on se ihminen, joka saa taottua läpi sen että kaikki järjestyy parhain päin, ja jos ei parhain päin, niin sitten kuitenkin sillä tavalla, ettei sitä tarvitse murehtia.

  23. Emm kirjoitti:

    Olen järkyttävän kova stressaamaan ja lähes päivittäin. Toiselle puhuminen yleensä auttaa (etenkin kun se toinen nauraa että miten tuollaisesta voi ees stressata :D). Ajattelen yleensä myös itsekseni että nyt kyllä rauhoitut ja musiikki on lievittävää myös!

  24. Henna73 kirjoitti:

    Mulle on musa kaikki kaikessa ja musan kuuntelu saa rentoutuneeseen tilaan

  25. Minä ite kirjoitti:

    Stressiä lievittää, kun ottaa itsekkäästi omaa aikaa, vaikka pitäisi tehdä sata asiaa ja muutama päälle. Joskus on hyvä ajatella, että ei ne liat tms. minnekään häviä, siivoanpahan huomenna tai joskus. Sitten kun on saanut omaa aikaa, voi tehdä sitä mistä eniten tykkää. Voi lukea, syödä, nukkua tms.

  26. H kirjoitti:

    Pyrin siihen, etten suunnittele vapaapäiville aikataulua. Voin tehdä asioita, joita itse haluan, muttei ole pakko edes laittaa nenäänsä pihalle. Mikäli mahdollista aloitan aamut rauhallisesti hiljaisuudessa, niin että on aikaa miettiä omia asioita, lukea lehteä tai vain katsella ikkunasta pihalle.

  27. jp kirjoitti:

    Hei! Tämä kirjoitus kolahti.. Olen lasten saannin jälkeen alkanut stressata kotihommista ja suorittamaan arkea. Hiljattain tämä on alkanut haitata itseäni (varmasti myös muita) ja olen alkanut siedättämään itseäni niin että yritän antaa olla ja nauttia myös joutilaisuudesta. Se ei ole helppoa!! Sain kirjoituksestasi paljon, meitä on muitakin!! Minulla esiintyy myös tuota hikoilua aina tietyissä tilanteissa enkä ole sopivaa deodoranttia vaivaan löytänyt. Osallistun arvontaan!

  28. Nirnar kirjoitti:

    Työstressiin apukeino. Töissä hektisyyden keskellä auttaa konkreettinen esine; postikortti. Jos kiire meinaa kaatua päälle, ja häly ahdistaa, niin lopetan kaiken tekemisen ja keskityn katselemaan postikorttia tutusta, ihanasta maisemasta, johon liittyy hyviä muistoja. Muutaman minuutin katselu pysäyttää stressivyöryn, ja voi jatkaa päivän toimia askel kerrallaan. Mielikuvaharjoitus ei minulle tepsi, täytyy olla konkreettinen esine. Keventää!

  29. Jessi kirjoitti:

    Olen stressannut aivan liikaa ja kärsinyt vaikeista uniongelmista. Nyt olen vähitellen oppinut tiedostamaan mielessä pyörivät “turhat” asiat ja hoen mielessäni “kaikki on hyvin” ja “asiaa on turha miettiä, kun nyt en sille voi mitään tehdä”, kun jotain asiaa miettii liikaa illalla sängyssä. Pahimpina iltoina kuuntelen youtubesta erilaisia stress relief ja sleep hypnosis videoita. Niitä löytyy todella paljon (siis englanniksi) ja minua ne ainakin rauhottavat, kun ajatukset saa keskitettyä tähän hetkeen, tai pääsee mielikuvitusmatkalle jonnekkin rauhoittavaan paikkaan.. :)

  30. JohannaJ kirjoitti:

    Olen huomannut että laitan itselleni vaatimuksia (siivoaminen, kun tulee vieraita ym.) ja niin sanottuja deadlineja. Pitää vaan uskaltaa päästää irti.
    Niin ja kaverit sanovat minua oudoksi. Rentoudun hammaslääkärikäynnin aikana, johtuu varmaan kaikesta siitä jännittämisestä että aina hammaslääkärissä käytyäni on rento olo.

    Tyttären syntymän jälkeen ei ole hetkeäkään aikaa millekkään muka tärkeälle. Joten se deodorantti piristäisi mieltä, kun kerää rikkoontuneita kananmunia lattialta. Tuoksuisikin peremmalta.

  31. Satu kirjoitti:

    Kun stressaa nii pyydän kissan syliin, silitän sitä ja rentoudun.. Kissa on uskomatttoman hyvä stressin lievittäjä. On myös ihan tutkittu juttu, että kissan silittäminen rauhoittaa ja laskee jopa sykettä! Tiedän myös aika monta vanhusta, joilla on ollut kissa tai kissoja, he ovat pitkäikäisiä ja mieleltään virkeitä. Oli miten oli, mun stressiä lievittää jo se ajatus kissasta tai se kun uskon siihen että kissa auttaa :D

  32. riiu kirjoitti:

    Silloin kun stressi, kiire ja ahdistus alkavat olla liiaksi ajatuksissa, heitän kaiken tehtävän tunniksi syrjään ja lähden lenkille. Napit korviin, musiikki soimaan ja sen verran rivakkaa juoksua, että tunnin päästä päällimmäsinä tunteina on takuulla vain raukeus, rauha ja tyytyväisyys.

  33. Elina kirjoitti:

    Itse lievitän stressiä kolmella tapaa: 1)asiat, jotka on pakko hoitaa -> hoidan heti
    2)asiat, jotka voivat odottaa -> hoidan kun ehdin/jaksan
    3)asiat, joille en voi mitään -> jätän omaan arvoonsa, yritän olla välittämättä.

  34. Helinäkeiju kirjoitti:

    Minulla suurin stressitekijä on tekemättömät tehtävät, jotka voivat olla siivoushommia tai esimerkiksi valokuvien lajittelu. Uusin stressinaihe on vauvakirjan täyttäminen. Argh! Tuntuu todella naurettavalta, mutta niin se vaan on. Opettelen kuitenkin suhtautumaan stressiin niin kuin koko elämään yleensäkin siten, että “olen riittävä tässä ja nyt”. Minusta ei tule parempaa ihmistä, vaikka koti olisi aina tip top tai lapsellani oli täydellisesti täytetty vauvakirja. Olen hyvä ihan vain näin. Konkreettinen neuvoni on, että järjestät itsellesi vaikka muutaman tunnin viikossa, jolloin keskityt vain siihen stressin aiheuttajaan. Minulla se toimii siten, että keskityn esimerkiksi sen vauvakirjan täyttämiseen sen muutaman tunnin ajan, jolloin saan taas olla viikon miettimättä asiaa. :)

  35. Soikku kirjoitti:

    Päikkärit auttaa, tai sitten jumppa tai jooga. :)

  36. Sennu kirjoitti:

    Pahimman stressin jyllätessä on tärkeää pysähtyä ja ottaa aikaa itselle (:

  37. Emma kirjoitti:

    Liikunta. Aina, kun meinaa itku päästä ja tuntuu, että koko elämä leviää käsiin, on aika lähteä lenkille. Jooga, salitreeni, lenkki.. mieluinen urheilulaji

  38. Lenni kirjoitti:

    Parhaita tapoja minulle helpottaa stressiä on: kirjoittaa ajatukset ylös paperille ja poistaa ne mielestäni tällä tavoin. Toimii varsinkin ennen nukkumaan menoa TAI heräämisen jälkeen.

    Olen opiskellut hengitystekniikoita, joissa puhaltelen stressin ulos ja rentoudun. Viimeisenä mutta parhaimpana on ULKOILU ja happi, toimii varmasti aina, mieli virkistyy ja keho saa rentoutua liikkumalla. :-)

  39. Emmi kirjoitti:

    Mä oon kamala stressipesä. Jos mulla on esim. vapaapäivä, järjestän siihenkin minuuttiaikataululla kaikkea.
    Mulla stressiin auttaa ihanihanihan parhaiten varsojen rapsuttelu, varsinkin nyt kun talvikarvaa lähtee ihan tupoittain. Ne on vaan niin suloisia, kun ne nauttii huomiosta. Siinä tulee väkisin hymy huulille ja menee “kuplaan”, jossa kiire katoaa. Ei ole mitään parempaa! (toki kissanpentu tai koiranpentu kai ajaa saman asian, mutta mulle jotenkin nuo hämähäkkimäiset varsat on niin hellyyttäviä honkkelimaisuudessaan)

  40. Maikki kirjoitti:

    Liikunta ja sauna rentouttavat

  41. Yanitta kirjoitti:

    Itse olen siitä onnellisessa asemassa, etten ikinä ole oikein osannut stressata. Hetken aikaa saattaa joku tekemätön asia hieman ahdistaa, mutta hetken päästä tunne on ohi. Välillä jos työasiat stressaa niin lähden reippaalle lenkille. Pää tuulettuu sopivasti :)

  42. Rii-na kirjoitti:

    Usein oma stressini syntyy siitä, että kaikki tekemättömät hommat pyörivät päässä sekalaisena soppana. Pahin ahdistus helpottaa, kun ne jäsentää listaksi ja aloittaa listan lyhentämisen helpoista pikkuhommista.

  43. Maisa kirjoitti:

    Musiikki on aina ollu mulle tosi tärkeetä, joten ehdottomasti paras niksi on, että napit korviin, hyvää musiikkia ja volyymit kaakkoon :)

  44. Katru kirjoitti:

    Näin talviaikaan takkatuli, sohvannurkka, viinilasi auttaa. Tai hyvä ruoka ystävän kanssa, asioista puhuminen tai ajatusten saaminen täysin toisiin juttuihin.

  45. Kaloriina kirjoitti:

    Minä puran stressiä piikkimatolla. Matto yläselän ja niskan alle, herätys vartin päähän ja siihen makoilemaan. Sitten mieleen pyörimään “syvärentoutusmantra”, jonka eräs hypnoterapeutti minulle opiskelujen stressaavimpana aikana opetti. Se toimii edelleen, vaikka eri elämäntilanteessa stressinaiheuttajatkin ovat erilaisia.

    Vartissa on mieli ja keho rentoutunut ja ongelmiakin osaa käsitellä uusiin ottein.

Kommentoi